Hannele Leppäneva & Mikki Moisio 1976 -1985
Christer Gorschelnik 1981-1995
Nämä ainutlaatuiset dokumentoinnit kertovat ajasta, jolloin kirjoittajat elivät omaa kiihkeintä sambakauttaan. Suomisamban historia julkaistaan kunnioittaaksemme kirjoittajien ja muiden aikalaistensa työtä suomisamban uranuurtajina sekä sen historian dokumentointia. Kaikista näistä vuosisista ja kokemuksista on Império do Papagaiokin saanut alkunsa.
Kirjoittajia lainaten: paljon on mahtunut näihin rikkaisiin vuosiin!
VUODET 1976 -1985
Syksyllä vuonna 1976 lähti Brasiliassa syntynyt, 20-kesäisenä Suomeen muuttanut Juhan eli Jussi Virkkilä vetämään Suomen ja koko Euroopan ensimmäistä sambakoulua Suomi-Brasilia Seuran puitteissa.
Sen tarve huomattiin vuotta aikasemmin syntyneen Suomi-Brasilia Seuran (Jussi oli ollut sitäkin perustamassa äitinsä Vaike Virkkilän kanssa) ensimmäisissä karnevaalijuhlissa. Samba soi, mutta kukaan ei osannut tanssia sitä! Moisesta hämmästynyt, toimelias Jussi päätti korjata puutteen. Hänellä oli toinenkin taka-ajatus; pimeään Pohjolaan piti saada jotakin iloa!
Sitäpaitsi samba sopii suomalaisille, koska sitä voi tanssia yksin.
Niin samba tuotiin tähän jäyhään maahan Suomi-Brasilia Seuran puheenjohtajan, Suurlähettiläs Heikki Lepon ja hänen vaimonsa Mariannen myötämielisellä suostumuksella, Jussin virolaissyntyisen äidin Vaiken ja ystävien kannustamana.
Alusta asti sambakoulussa mukana olleista ja vuosikausia siellä toimineista aktiiveista voisi kirjata vaikkapa sisarrukset Stina Lindströmin ja Ulla Gripenberin, Kaisa Jalmasen (nyk. Blomstedtin), Mikki Moision ja Clary Westerbergin sekä tietysti Hannele Leppänevan, koulun ”kaikki kaikessa” olleen monitoiminaisen, jolle Jussi oli jo Brasiliassa esittänyt sambakouluideansa.
Mukaan tuli myös Suomi-Brasilia Seuran innostuneita jäseniä: Raija ja Rauno Sirola, Tarkkoset, Hemmit ja Nuoralat vain muutamia mainitaksemme. Erkki Nuorala teki filmin sambakoulusta ja myöhemmin katukarnevaaleista.
Koskialan Matti, jonka Jussi oli Brasialassa tutustuttanut sambaan, hankki harjoituspaikaksi Merimelojien majan, jonne kokoonnuttiin kerran viikossa treenaamaan.
Tulokset näkyivät jo seuraavissa Suomi-Brasilia Seuran Rion yö -karnevaaleissa ravintola Kaisaniemessä maaliskuussa 1977. Sambakoulu marssitti siellä esiin kaksi tanssivaa ”koulua”: punaiset ja vihreät. Niissä esiintyivät kaikki oppilaat, joita koulussa riitti 10-70 ikävuoteen! Jo edellä mainittujen lisäksi ensiesiintymisensä suorittivat Kaisaniemessä Pia ja Maija Sirola, Esa Nykänen, Sampo Rauma ja porta bandeiran eli lipunkantajan kunnian saivat Irene Göhlin sekä Jaana Partanen.
Jussi, joka oli tehnyt samba-askeleet ja koreagrafian, toimi juontajana, esitanssijana ja vielä soittajana, antaen Matti Koskialan rumpuryhmälle aitoa brasiliaista sykettä.
Se, mitä taidoista ja itse tehtyjen pukujen aitoudesta uupui, korvattiin innostuksella. Ja riemu oli katossa!
Kevät kului harjoitellen ja uusia samba-askeleita opetellen. Brasilialaisilta ja Jussilta samba sujui luonnostaan -se oli veressä. Sen sijaan suomalaisia varten Jussin piti kehittää samba-askeleet ja taitojen karttuessa keksiä koko ajan uusia askelkuvioita lisää. Rytmissä pysyminen oli sekin vaikeaa, niin tanssijoille kuin soittajille.
Kesällä kokoonnuttiin silloin tällöin brasiliaisten lihavartaitten äärellä ja syksyllä alettiin toden teolla suunnitella seuraavia karnevaaleja. Sambakoulu jaettiin kahteen ryhmään, joille Ullan ja Stinan johdolla ommeltiin uudet punavalkoiset ja vihreäkeltaiset puvut. Harjoiteltiin sambakulkueen muodostamista ja lavalle tuloa, kuin Riossa ikään.
Esiharjoitusta saatiin Jaakko Pöyryn syysjuhlissa, jossa Jussin johtama batteria ja aktiivisimmat tanssijat ( mm. Sirolan tytöt, Jaana, Mikki, Clary, Sampo ja Esa) esiintyivät ensimmäisen kerran SAMBA NOVA-nimisenä ryhmänä.
Sambaharrstus oli levinnyt niin nopeasti, että Merimelojien majalle oli keskiviikkoisin jono. Kolme tuntia illassa ei tahtonut riittää opetukseen, muta lisäaikaa ei saatu. Niipä siellä harjoiteltiin kymmenissä sisäkkäissä ringeissä. Ainoa ongelma oli, etteivät kaikki tahtoneet nähdä, mitä opettaja ja esitanssijana toiminut Jussi näytti.
Harjoituksissa käytettiin aina elävää musiikkia, ja Jussi opetti myös soittajia. Rumpuryhmä sai vahvistusta Kauko Saaresta ja Jari-Pekka Karvosesta, jotka Matti Koskialan tapaan toivat kouluun oppilaitaan Oulunkylän Pop-Jazz Musiikkiopistosta, samban soittamista treenaamaan. Sittemmin monet ammattimuusikot (mm. Matti Oiling ja Paroni Paakkunainen ) tulivat Merimelojien majalle pitkien matkojen takaa musisoimaan pelkän rytmin riemun vuoksi.
Vuoden 1978 helmikuiset ”Rion” karnevaalit Kaivohuoneella olivat varsinainen seurapiiritapahtuma ja iso urakka Helsingin sambakoululle.
Lavalla esiintyi upeissa uusissa puvuissaan kaksi kilpaileva sambaryhmä, joissa kummassakin oli noin 50 tanssijaa. Monista kuten Hagelstamin Katjasta, Masalan Riitasta, Mattilan Iriksestä, Salme Sandströmistä ja Irma Karjalaisesta tuli sambakoulun uskollisia kävijöitä ja tanssijoita vuosiksi eteenpäin. Kaivohuonella oli myös iso, Jussin johtama rumpubatteria, jonka 20 soittajasta useimmat olivat ammattimuusikoita. Kaikki oli opettanut, harjoituttanut, ohjannut ja innostanut mukaan Jussi Virkkilä.
Kaivohuone oli tupaten täynnä, ja lehdet ylistivät ”todellista brasilialaista tunnelmaa”: Karnevaaleja kunnioitti läsnäolollaan myös Suomen Brasilian suurlähettiläs José Augusto de Macedo Soares. Rouva Gunnel Pöyry, sambakoulun aktiivinen jäsen, voitti palkintomatkan illan parhaasta asusta. Hyvänä kakkosena oli Kaisa Jalmanen aitoine ananaspäähineineen.
Sambasta oli tullut muotiasia. Yhtään suurta tilaisuutta ei pidetty, etteikö sinne olisi pyydetty sambaryhmää esiintymään. Sambakoulun rumpu-ja tanssiryhmällä, Samba Novalla, riitti töitä. Se esiintyi television Levyraadissa, Jussia haastateltiin Sinikka Heinin musiikkiohjelmaan ja Hannelea radioon -MTV teki sambasta useitakin ohjelmia. Samba Nova esiintyi myös ensimmäisen kerran Finnjetin sambaristeilyllä Saksaan ja oli mukana Eu Ticu Tuco -levyn teossa.
Samana keväänä Lenitalla oli Suomi-Brasilia Show, johon Jussi teki koreografian. Lenitan mallit harjoittelivat sambakoulussa, ja vielä vuosia jälkeenpäin malleja ja mannekiineja kävi opettelemassa siellä rytmissä kävelyä ja tanssia. Lenitan mielestä Helsingin sambakoulu oli ainoa paikka, jossa sitä Suomessa saattoi oppia.
Vappuaattona sambakoulu tempaisi tuomalla Suomeen ensimmäiset katukarnevaalit. Koko koulu tanssi ja soitti Mannerheimintiellä hyisessä säässä karnevaaliasut yllään ja villasukat makkaralla. Ja vaikka rumpuryhmä soitti lapaset käsissä, sekin pysyi tahdissa Jussin, Kake Saaren ja Jartsa Karvosen johdolla.
Katuyleisö ei ollut uskoa silmiään. Yleistä riemua ja intoa riitti Havis Amandalle saakka.
Sellainenkin ihme tapahtui, että suomalainen poliisi tanssi mukana sambaa!
Vuosi 1978 toi tullessaan myös suuria muutoksia. Kahden vuoden aikana sambakoulun suosio kasvoi niin suureksi, että se alkoi kohtuuttomasti rasittaa Suomi-Brasilia Seuraa. Koulussa oli jo aktiivisia tanssijoita kolme kertaa enemmän kuin seuralla jäseniä.
Siksi perustettiin SAMBA RY eli CENTRO FOLCLORICO BRASILEIRO, jonka hoitoon sambakoulu siirtyi jo helmikuussa -78. Yhdistyksen virallistaminen kesti kuitenkin vuosikausia, joten sen neljä perustajajäsentä Jussi Virkkilä, Hannele Leppäneva, Mikki Moisio ja Kauko Saari joutuivat henkilökohtaisesti vastaamaan toiminnasta. Sihteerinä toimi Irma Karjalainen.
Kun Jussi sitten työnsä takia lähti keväällä Portugaliin, hän uskoi sambakoulun vaativan opetustehtävän itse kouluttamilleen Irma Karjalaiselle ja Esa Nykäselle.
Jussin perusajatuksena oli aina se, että Helsingin sambakoulu oli enemmän kuin tanssikoulu. Se oli kerho, jonne tultiin aina mielellään tapaamaan ystäviä, nauramaan, soittamaan ja nauttimaan liikunnan ilosta. Henki oli sen mukainen: kotoinen ja sydämellinen.
Jussin ainutlaatuinen persoonallisuus, spontaani elämänilo ja tarttuva innostus oli kerännyt sambakouluun ystäviä, jotka jaksoivat vuosikausia pitää tanssitaitoaan yllä. He saivat mukaansa uusia samanhenkisiä ihmisiä. Tulos oli se, että ilman minkäänlaista lehti-ilmoittelua Merimelojille tungeksi satoja sambaharrastajia.
Valtavasti paisuneesta toiminnasta vastaamaan jääneet uudet opettajat ja vastuuhenkilöt katselivat sinä syksynä tukka pystyssä, miten koululle lappoi väkeä sillan täydeltä ja tanssilattia putosi monta
senttiä .
Muutkin halusivat päästä osallisiksi sambainnostuksesta. Hotelli Hesperian ravintolapäällikkö Reijo Tuomola, jonka vaimo kävi ahkerasti sambakoulua, vieraili Merimelojien majalla ja yhdistyksen juhlissa. Niistä virisi ajatus Hesperian Winter Carnival -tapahtumiin, joista ensimmäinen oli helmikuussa vuonna 1979.
Kun sambaan hullaantuneille harrastajille ei Helsingistä enää tahtonut löytyä tarpeeksi isoa ravintolaa Reijo Tuomola keksi tarjota karnevaaleja varten koko hotellin ja ketjun muut ravintolat vieläpä päälle!
Vaikka Suomi-Brasilia Seura meni innolla mukaan Hesperian karnevaaleihin, sambakarnevaalit alunperin Suomeen tuonut Jussi Virkkilä vastusti samban kaupallistamista. Hänen mielestään Hesperian suureellisessa riehassa katosi samban henki. Mutta Suomessa ei ollut kuin yksi sambakoulu, Reijo Tuomola halusi sen mukaan. Siihen suostuttiin.
Menestys oli taattu ulkomaisista kalliista esiintyjistä huolimatta. Brasilialainen tähtivierasryhmä Tangas of Brazil hurmioitui suomalaisesta sambasta niin, että halusi ehdottomasti vierailla Merimelojien majalla. Ja mm. Uusi Suomi kirjoitti: ”Helsingin sambakoulun tytöt ja pojat olivat tanssin riemussaan tenhoavimpia kuin ammattilaiset konsanaan… He tanssivat kertakaikkiaan sydämensä riemusta!” Jussi olikin aina jaksanut muistuttaa, että kaikkein tärkeintä esiintymisissäkin on tanssimisen ilo.
Hesperian karnevaaleista lähtien alkuperäinen hieno idea kuitenkin vesittyi. Riitta Lindegren huomioi Jaanassa, että ”vaikuttaa vähän siltä, kuin Helsingissäkään ei enää muuta nykyään tehtäisiin kuin sambattaisiin”. Eli kun sambasta tuli muoti ja kaupallisesti kannattavaa, ”sambakarnevaaleja” ruvettiin järjestämään jokaisella paikkakunnalla, ravintolassa kun ravintolassa. Aitoudesta ei enää ollut väliä, kunhan Kalle Tappis -meininkiä riitti ja rahat saatiin pois
Edelleen samoin harrastajavoimin toimiva Helsingin sambakoulu ei pystynyt kilpailemaan samban omineen suuren rahan ja kaupallisuuden kanssa. Omista karnevaaleista tuli sinä keväänä vain tappiota . Kehitystä ei kuitenkaan voinut pysäyttää, eikä sambakoulu tahtonut millään tointua Hesperian karnevaalien tuomasta jukisuudesta.
Jussin aikana oltiin totuttu illanviettoihin, filmi-iltoihin, vierailuihin ja pikkujouluihin. Toimintaa vaadittiin aina vain lisää samalla kun sambakouluun tuli harrastajia niin paljon, että kaikkien opettaminen tuotti jo vaikeuksia. Vetäjille harrastus alkoi käydä palkattomasta työstä; se oli viedä kaiken ajan. Sambatapahtumia olisi riittänyt jokaiselle päivälle. Samba Novalle sateli esiintymispyyntöjä ympäri Suomea, mainostajat halusivat sambakoululaisia mainoksiinsa, oli Finnjetin sambaristeilyjä ja esiintymismatkoja Kööpenhaminaan asti. Samba Novan kaartiinkin tuli ”vanhojen” lisäksi uutta verta: Erja Söderström, Kisse Rydman-Halttunen, Leila Eteläaho ( nyk. Karvonen), Katriina ”Muti” Kailo, Outi Vaheri….
Harjoitustiloja jouduttiin vuokraamaan lisää ja rumpuryhmä -Jartsa Karvonen, Juha Alanko, Pertti Krautsuk ja Petri Rantala tekivät Kaukon johdolla opetusnauhan koululle.
Hannele Leppäneva oli hukkua kankaisiin, paljetteihin ja muuhun rekvisiittaan. Sambakoulun lisäksi hän suunnitteli ja ompeli Samba Novan asut, sommitteli koreografioita, hoiti esiintymismatkat ja kaikenlaisen PR-työn. Opettajien olisi pitänyt ehtiä myös muualle perustettujen, uusien sambakoulujen opettajia opastamaan ja toimintaa vauhdittamaan. Tampereelle ilmestyi kaksikin sambakoulua ja lisää oli tulossa -Turkuun, Vaasaan, Joensuuhun, Kuopioon… Lopulta jokainen, jolla uskallusta riitti, saattoi ryhtyä vetämään sambaryhmää tai -koulua.
Vuonna 1980 myös Hesperian karnevaalit paisuivat entisestään. Helsingin sambakoulusta kutsuttiin esiintymään kaksi ryhmää. Samba Nova ykkönen ja kakkonen ja sambakoululaiset olivat muutenkin juhlissa hyvin edustettuina. Nuorin esiintyjä oli koulun 10-vuotias Ulla Masala.
Samana keväänä toteutui pitkään haaveissa ollut opintomatka Brasiliaan. Sambakoulussa oli sitä varten kerätty varoja ja Samba Nova esiintynyt ”ilmaiseksi” saadakseen matkaliput Irmalle, Esalle, Kaukolle ja oppaana toimineelle Hannelelle. Omin neuvoin lähtivät mukaan myös Kisse Rydman-
Halttunen, Outi Vaheri ja Clary Westerberg.
Samanaikasesti Hotelli Hesperia perusti oman sambakoulunsa ja suunnitteli ”lattariklubi” Club Tropicalia, jonka vetäjäksi Tuomola pyysi Jussi Virkkilää.
Jussi oli kuitenkin sairastunut vakavasti. Viimeinen voimanponnistus kohdistui
katukarnevaaliperinteen jatkamiseen. Jo kerran aikaisemmin kulkueen oli estänyt sade. Nyt Jussi toi sambakulkueen Mariankadulta Pohjois-Espalle syksyllä vuonna -80. Mukana oli myös kuorma-auto, jonka lavalla soitti puhallinryhmä. Ami Aspelund veti tanssijoiden esilaulajana Oba Obaa`ta ja Jussi halusi vielä kerran soittaa batteriassaan kadulla sairaudestaan huolimatta.
Seuraavana vuonna sambakulkue avasi Helsingin Juhlaviikot entistä komeammin: tanssijoita oli toistasataa, joukossa mm. Vaike Virkkilän vetämä valkoinen baiana -ryhmä. Jussin isän, Ville Virkkilän, tekemä valtaisa papukaija toimi rekvisiittana kuorma-autolle, jonka lavalla soitti jälleen suuri puhallinryhmä katubatterian tukena.
Se oli Jussin muistokulkue. Hän ei sitä enää nähnyt. Jussi kuoli Brasiliassa syksyllä vuonna 1980.
Jussin jälkeen portugalin kieltä taitava, Brasialiassa asunut Hannele Leppäneva oli sambakoululle entistä tärkeämpi. Alusta asti toiminnassa mukana olleena hän edusti jatkuvuutta. Hannele ylläpiti myös suhteita Brasiliaan, josta sambakouluun kulkivat niin soittimet, levyt, kengät kuin pukuideat ja paljetitkin.
Samba soi nyt joka niemessä ja notkossa. Sitä tuli tuutin täydeltä -jopa radiosta. Sambatapahtumia riitti talveksi ja kesäksi, mm. Linnanmäelle. Ami Aspelundilla oli Sambamishownsa Adlonissa, jossa soitti myös Samba Nova batteria -Jartsa Karvonen, Juha Alanko ja Leevi Leppänen, Hannele suunnitteli shown puvut.
Helsingin sambakoulu osallistui edelleen Hesperian karnevaaleihin joka vuosi -jäsenet yksiyisesti ja Samba Nova kutsuttuna esiintyjänä.
Koulu toimi entisellään Merimelojien majalla. Samba Novan osuus sen toiminnassa kasvoi tosin entisestään. Ryhmän jäsenet hoitivat opetuksen ja musiikin Erja Söderströmin. Muti Kailon, Esa Nykäsen, Juha Alangon ja ainakin vuodesta -78 innolla sambakoulussa puuhanneen Matti Forssin voimin . Sittemmin myös Matin poika Ville oli mukana soittamassa.
Tässä vaiheessa alkoi näkyä, että Helsingin sambakoulu oli kuin suuri puu, joka oli kasvattanut oksia ja versonut ideoita joka suuntaan. Nyt oli jäljellä enää runko: Samba Nova ja muutamat aktiivijäsenet. Moni sambakoulun entinen aktiivi istui omalla oksallaan, perusti omia sambakoulujaan ja -ryhmiään mm. Hotelli Hesperiaan.
Ongelmaksi tulikin se, ettei sambakoululla ollut muuta rumpuryhmää kuin Samba Nova Batteria eikä edes toista tanssiryhmää.
Tilanne kärjistyi Kesä-Aleksin avajaisten sambakulkueessa vuonna -83. Siinä ei ollut enää kuin Samba Nova. Syksyllä koulu kuitenkin aloitti normaalisti toimintansa ja keväällä -84 saatiin uurastus väsyneinä päätökseen.
Kauden huipennus oli Ravintola Kaisaniemen suuret kevätkarnevaalit, jotka olivat samalla eräänlainen katselmus Suomen senhetkisestä sambakoulujen tasosta ja tarjonnasta. Puuhanaisena toimi Vaike Virkkilä, joka järjesti leikkimielisen kilpailun eri ryhmien välillä. Niitä oli kymmenkunta eri puolilta Suomea. Voittajalle annettiin kiertopalkinto ”Jussin Surdo”
Ensimmäisen kiinnityksen surdoon sai Helsingin sambakoulun Samba Nova. Sen velvollisuudeksi jäi myös järjestää seuraavat yhteiset juhlat. Kaikilla oli kuitenkin tunne, että hattu oli nyt tyhjä. Syksyllä -84 novalaiset tekivät tarpeellisen opintomatkan New Yorkiin (Erja Söderström, Muti Kailo, Leenamari Unho ja rumpalit Juha Alanko, Leevi Leppänen, Jartsa Karvonen ja Matti Forss). Matkan rahoitus ei ollut yksinkertaista. Sitä varten Samba Nova uurasti melkein vuoden.
Sambakoululaiset panivat kuitenkin merkille uuden innostuksen, joka matkasta virisi. Hattu täyttyi; opettajat saivat vahvistuksen, että oikeilla raiteilla ollaan.
Ideoita oli, mutta toteuttajat harvassa.
Kun Samba Nova kuitenkin järjesti vuoden -85 kevätkauden päättäjäiset samoissa merkeissä kuin vuotta aikaisemmin, leikkimielisessä ryhmäkilpailussa oli mukana enää kolme osaanottajaa -kaikki Helsingistä. Niistäkin yksi oli Helsingin sambakoulun pieni, mutta innostunut nuorten tanssiryhmä.
Onko tehtävä johtopäätös, että samban kulta-aika on ohi?
Kaiken aloittanut ja uraauurtavaa työtä samban tuomiseksi Suomeen tehnyt Helsingin sambakoulu kamppaili eteenpäin harvalukuisena ja eripuraisena. Se oli menettänyt paljon hyviä jäseniään muualle. Myös melkein kymmenen vuotta samban hyväksi uurastanut Hannele erosi Samba ry:n puheenjohtajan tehtävästä.
Samba Nova oli omillaan. Yhdistys sai uuden puheenjohtajan pitkänaikasesta sambakoulun ystävästä Forssin Matista.
Joulukuussa oli pitkästä aikaa oma pikkukjoulu Club Tropicalissa. Sen jälkeen alettiin suunnitella osallistumista kansainvälisiin sambatapahtumiin. Sambakoulu olikin mukana Kööpenhaminan, Uppsalan ja Norrköpingin karnevaaleissa.
Toivottavasti nämä tapahtumat luovat uutta pohjaa entistä kansainvälisemmälle yhteistoiminnalle samban merkeissä ja tuovat uutta eloa toimintaan.
Helsingin Sambakoulu on nyt kymmenen vuotta vanha. Se on saanut paljon aikaan, tuonut paljon spontaania iloa ja saanut koko Suomen sambaamaan! mutta pitkä matka on vielä edessä brasilialaisten sambakoulujen ikään.
Koska tämä historiikki on pitkälti sen tekijöiden Mikin ja Hannelen muistin varassa, suonette anteeksi mahdolliset unohdukset ja pikkuvirheet. Monta tärkeää aktiivijäsentä puuttuu (Mikki Partti, Heljä Faven, Olavi Eriksson, Stina Lahtinen, Riitta Hartikainen, Raija Söderholm, Mauri Haapanen, Bettina ja Jouko Hirvonen, Senja ja Taito Kirjonen, Norma Lehto, Eija Simpura, Merja Salminen, Liisi Kemppainen, Siikasaaren perhe ja rumpaleista esimerkiksi Kaj Wegelius, Vesa Suomela ja Upi Sorvali, ja varmasti monia, monia muita).
Varmasti on myös jäänyt kirjaamatta monta tapahtumaa ( sambakoulussa on esimerkiksi syntynyt kaksi avioparia). Mutta paljon on myös mahtunut näihin rikkaisiin vuosiin!
Helsingissä 2.10.1986
Mikki & Hannele
VUODET 1981 – 1995
Samba Apito ry perustettiin Turussa 9. 9. 1981. Perustajana oli Stig Kuntse, joka oli myös ensimmäinen puheenjohtaja, ja ensimmäisen hallituksen jäsenet: Ilpo Koivunen, Eija Hakala sekä Pirjo Mentunen. Perustamiskokouksessa oli läsnä Olavi ”Ola” Eriksson, josta tuli Apiton säännöllisesti vieraileva sambaopettaja.
Ensimmäinen varsinainen sambaopettaja oli Tita Armio ja baterianjohtaja Stig Kuntze.
Matti Koskiala oli usein nähty vieraileva soitonopettaja.
Toiminta oli hyvin vireätä heti alusta alkaen. Vuonna 1984 jäsenrekisterin mukaan jäseniä oli 76.
Samba Apito piti 28. 4. 1985 ja 25. 4. 1986 päivitettyjen sambaosoitelistojen mukaan tiiviitä yhteyksiä muihin Suomessa oleviin sambayhdistyksiin:
Amigos do Samba-lehti sambakoulujen tiedotteet: Taito Kirjonen ja Olavi Eriksson, Helsinki
Samba Maracanã, Lahti, Tytti Welin
Samba Brazil: Kaj Martin, Tampere
Samba Bahia
Titta Äijälä, Tampere
Joensuun sambakoulu
Samba ry
Hannele Leppäneva
Samba Rio la Conga, Timo Väänänen, Espoo
Matti Koskiala, Helsinki
Maija Stadius, Kemi
Rovaniemen balettiopisto: Virpi Vilander-Asplund, Rovaniemi
Pirkko Leimann, Helsinki
Salon Sambakoulu: Hilkka Vuori
SambaBaianat-kerho, Senja Kirjonen, Helsinki
Samba Branca, Pekka Mannermaa, Helsinki
Carioca Samba, Esko Talonen, Turku
Samba Clube, Arja Pitkänen, Helsinki
Concha Rio, Jukka Ojaniemi, Kauhajoki
Samba Corrente: Kari Ruoho, Salo
Cozinha-Batteria: Kaj Askolin, Espoo
Olavi Eriksson –Samba, Helsinki
Dragsfjärds Työväenopiston Samba: Solveig Björkqvist, Taalintehdas
Fiestecita: Juhani Sippu, Helsinki
Grupo Do Brasil: Ari&Juha Luoto, Turku
Hesperian sambakoulu: Hotelli Hesperia: Ravintolapäällikkö Ahtola
Stig Kuntze –Samba, Turku
Käpylän Yhtenäiskoulun Samba: Anssi Pethman, Helsinki
Samba Luna: Martti Peippo, Jyväskylä
Samba Nova: Pia Sirola, Helsinki
Kauko Saari –Samba, Helsinki
SupersambaSound –service Ky: íÿtu}ákoûÿ}im,qzuþwmîë{û§[mýnó¼Zÿ#ùío÷íîë{nv{uýf{ÿÿýu>«Íçtüù*oïòûýñooóïþí{áÿssûÿõ¯Ó÷kþ÷÷ÿu}ÿ¿Ó{mâãþe]÷owknÿ{{xÓÿoím/Ãsói|ëëfÛwÿswgòùo±Ìoþwëîko;ÿwúi÷cþ÷ÿa×mz|õ{³y}ýêcÿåþ<çïþõýóëîoé0ÿ÷zõ½Ö}ýoÿiöëÿ4ýns¹úë|}ý&zöîiýmo¿©ïïýzzßïí{ùÿdoÿóéývimïîçÿ|1öýú{?9{ùr㡬Smû¿Ïú}~·ßÿsïk}õïýîwcþþ}ºtõ{ëÿla; ÿÿcnqkScogul. _ulf!Tÿî÷nzerg,%Taska.19{wo~uwwu}tm{.|opkccoa=yndistys:>ñÿïenjojtakaksi valittiiÿ#Pevumsosomuo!jm ~äweniksi ÿoóêg Lgümus-Kalaja, Sari³Oerwo~eodocue~unüm~oksm Wuwanne waþl÷ô Vugen<1983 keväälläì~erwvm/~u|{/vooumeun{m~zmìpka”oewänlì keii}w|tùmn |{ps}lle sambasatu” el÷o~euiomeo~homoqozmnqkuomm} vaiteimiÿcôÜ}mja\ieqponen. Teemang7sawswoso|}iogwüoluoåkotun&kuvaamiïmÿ®{amvssoottimilla, ”Viýa wo~losuüeso|mtkmkoe~ vö|össudgîìwuustq/ muiden metsänýoäiwn/wuvweuw{ogwo|mm}{onoiwtg.(Vuoî~}²?;84£oajsi esiintyvä yhm÷ortïnoþ}~armw{}mtiko ~oveisti!Anÿùîka îkinqn sekä Anne
moismooôwopwoosm~y}lr{ioít< ni{äksi íÿõï!peòwstqma ja vetämä wttöoctwys/azoymmyÿmgmmin+
knïgtt{yn Esko ja Kari Talosen haltuun. Olavi Eriksson toimi Samba Apiton Showmestarina.
Toim. huom. edeltävä teksti lähdedokumentissa on korruptoitunut.
Sääntömääräisessä vuosikokouksessa 17. 3. 1985, Esko Talosen toimiessa kokouksen puheenjohtajana, ilmoitti pitkäaikainen puheenjohtaja Stig Kuntze, ettei ole enää halukas ottamaan puheenjohtajan tehtävää. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Christer Gorschelnik ja varapuheenjohtajaksi Antti Ranta, Sirpa Saarinen sihteeriksi ja varainhoitajaksi ja jäseneksi Niina Suovanen.
Vuosina 1983-1985 oli Samba Apito esiintymässä yhteensä 82 kertaa ja nämä esiintymiset tuottivat keskimäärin 2716 markkaa eli 456,8 euroa / esiintymiskerta.
Vuoden 1985 toimikaudella sambakoulun harjoituksissa oli ollut keskimäärin 60 osallistujaa / harjoituskerta.
Tangas of Brasilin johtaja oli pyytänyt Samba Apitolta 2-4 sambatyttöä Italiaan go-go –tytöiksi 2-3 kuukaudeksi kesällä -85. Toteutuiko se, ei ole dokumentoitu.
Samba Apiton sääntömääräisessä ”myrskyisessä” vuosikokouksessa 2. 3. 1986 48 jäsenen aktiivisella osallistumisella valittiin tiukan äänestyksen jälkeen uudeksi puheenjohtajaksi Christer Gorschelnik ja varapuheenjohtajaksi Antti Ranta, Sirpa Saarinen sihteeriksi ja varainhoitajaksi ja jäseneksi Niina Suovanen ja myöhemmin Annika Sagga o.s. Hakala, Suomessa hyvin tunnettu itämaisen tanssin tuntija ja opettaja.
Samba Apiton viides toimintavuosi vuosina 1985-1986 oli tapahtumarikas. Kesken toimintakautta Samba Apito joutui vaihtamaan toimipaikkaa Hotelli Hamburger Börssistä, jossa toiminta oli ollut alusta alkaen hotellin yökerhossa, kompensaationa erinomaisesta harjoitustilasta oli esiintymisiä hotellin toiminnan tarpeitten mukaan. Harjoituspaikka siirtyi Hotelli Marina Palacen tanssiravintolan tiloihin ja ajoittain oltiin myös yökerhossa SubMarinassa. Kompensaatioksi tilan käytöstä myös esiintymisiä tarpeen mukaan.
Sambakoulun bateria vaihtui myös kesken toimikauden. Kari Talosen johtama bateria vaihtui 8. 6. 1986 Ari Luodon vetämään, ammattimuusikoista koostuvaan Grupo do Brasiliin.
Baterian vetäjien vaihtumisen myötä tuli alkulaukaus Samba Cariocan perustamiseksi kuin myös vuosien 1986-87 perustettujen kaupallisten, Samba Apitolaisista tanssijoista koostuvien tanssiryhmien, joista osa oli Esko Talosen vetämiä. Eskon ryhmään liittyi myös Salon Sambakoulun tanssijoita. Samoihin aikoihin perustettiin myös esiintyvä show-ryhmä Fantastico ja lisäksi Niina Suovasen vetämä ryhmä. Fantasticon ja Niinan ryhmä koostuivat tarpeen mukaan osittain samoista tanssijoista. Tyttöbateria Kolibribateria: vetäjänä Kari Talonen.
Myös Antti Ranta ja Christer Gorschelnik sekä muusikko Topi Maines, joka oli Vaatetusliike Laakson johtaja, perustivat Sambamannekiiniryhmän koostuen hoikimmista ja pisimmistä Samba Apitolaisista tanssijoista sekä parista baterian soittajasta miesmalleiksi. Mallit esittivät vaatetusliikkeen asuja samban tahdissa baterian hoitaessa rytmipuolen. Näytöksien jälkeen järjesti Topi malleille vahvistettuna vetäjillä ja soittajilla saunaillat ruokineen vaatetusliike Laakson edustustiloissa.
Muita ryhmiä: Annen ryhmän nimeksi tuli Beija-Flor, vetäjäksi Sari Hyvärinen, Niinan ryhmästä tuli Mangueira-ryhmä.
Ryhmien kaupalliset intressit törmäsivät Samba Apiton intresseihin hankkia varoja esiintymisillä Samba Apiton toiminnan rahoittamiseksi. Varsinaisille keikoille oli monesti vaikeuksia saada bateriaa tai tarvittavia tanssijoita. Ongelmat ratkaistiin tilapäisratkaisuilla vuokraamalla muista sambakouluista esiintyjiä sekä bateriaksi Grupo do Brasil.
Eri intressiryhmien ristiriitojen melskeissä alkoi Samba Cariocan taival. Samba Apiton tapaiset sisäiset ristiriidat pienten tanssiryhmien ja yhdistetyn baterian kanssa ovat olleet tyypillisiä kaikille sambakouluille koko Suomen samban historiassa. Syyt ovat olleet, että ne, jotka ovat aktiivisemmasta päästä eivät jaksa kerätä varoja muille, sambakoulun vähemmän aktiivisille.
Salon Sambakoulun jäsenistä ja osasta Samba Apiton jäseniä muodostui aikanaan Samba Carioca, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana oli Esko Talonen, joka oli myös Samba Apiton toinen baterianjohtaja Stig Kuntzen ”siirtyessä syrjään” vuonna 1985, jolloin Samba Apiton toiseksi puheenjohtajaksi tuli Christer Gorschelnik ja varapuheenjohtajaksi Antti Ranta (Director of Dancing Show Groups). Puheenjohtaja keskittyi keikkamyyntiin ja hallinnollisiin tehtäviin ja varapuheenjohtaja keikkojen hoitamiseen ja koreoiden suunnitteluun sekä pukujen kehittämiseen.
Antti Ranta, yhdessä Olavi Erikssonin kanssa vuonna 1985 tekemänsä Rion matkan ja Rion sambakarnevaaleilla käynnin innostamana, alkoi voimakkaasti kehittää Samba Apitolle uutta samba-asutyyliä. Antti Rannan kehittämisinto johti siihen, että melko pian kaikkien Suomen sambakoulujen samba-asujen tyylisuunta alkoi kehittyä suuntaan, joka on edelleen vallitseva kaikilla tämän päivän sambakouluilla: Riolaistyyliset asut.
Samba Apiton riveissä 1985-87 oli ainoastaan kolme aktiivista miestanssijaa: Antti Ranta ja Christer Gorschelnik sekä Väinö Rehvonen, josta 90-luvulla tuli Apiton puheenjohtaja. Olavi Eriksson avusti tarvittaessa.
Mainittakoon myös että vuonna 1986 kuului Samba Apiton nuoriin naistanssijoihin ja harjoittelijoihin jo lapsena balettia harrastanut Janina Andersson, nykyisin Vihreiden kansanedustaja. Hän oli silloin luonteeltaan hyvin vaatimaton ja tunnollinen harjoittelija äitinsä kannustamana. Vakituisena tanssinopettajana toimi Tita Armio, joka oli ollut opettajana Samba Apiton toiminnassa alusta alkaen. Syyskautena -96 toimi opettajana myös Sao Paulosta kotoisin oleva Alice Batista, Antti Rannan ”löytöjä”. Tumma Alice auttoi Anttia hänen Merimaskussa sijaitsevan karjatilansa hoidossa. Tumma Alice oli Antin traktoria ajava paikkakunnan julkkis. Myös Antin taito koota aitaukseen suuri Hereford-karjalaumansa soittamalla tamburiinia kiiri kauaksi ja Anttia tulivat haastattelemaan monet päivälehdet.
Pienenä pikanttina yksityiskohtana oli, että Alice ei osannut tanssia sambaa, vaikka hän olikin Brasiliasta. Antti ja Suomen samban alkuaikojen vaikuttaja Urpo Häyrinen opettivat Alicelle sambaa ja täten Alicesta tuli Samba Apiton sambaopettaja. Alicen omaperäistyylinen opetus meni hyvin perille Samba Apitolaisille. Kaikki uskoivat, että täytyyhän Alicen osata hyvin sambaa, kun hän on kotoisin Brasiliasta. Asian oikean laidan tiesi vain hyvin pieni Samba Apitolainen sisäpiiri.
Samba Apiton vierailevana opettajana oli useasti Olavi Eriksson.
Vuosikokouksessa 5. 4. 1987 vaihtoivat yhteisestä sopimuksesta puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja paikkaa. Antti Rannasta tuli Samba Apiton neljäs puheenjohtaja ja Christer Gorschelnikista varapuheenjohtaja. Työnjako säilyi ennallaan, kunnes Antti erosi yllättäen henkilökohtaisista syistä Samba Apitosta toukokuun -87 alkupuolella. Vielä saman kuukauden loppupuolella erosi Christer myös henkilökohtaisista syistä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Sirpa Saarinen ja varapuheenjohtajaksi Jukka Finneman. Molemmat jatkoivat Encontro Europeu Do Samba Turku 1987 loppuvalmisteluita ja organisoivat itse tapahtuman elokuussa.
Vuosina 1985-87 Samba Apito kasvoi voimakaksikon vetämänä ja Olavi Erikssonin avustamana Pohjois-Euroopan suurimmaksi sambakouluksi. Lisäksi se on ollut Suomessa suunnannäyttäjänä ja yhdistänyt suomalaisten sambaajien voimia.
MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA – ESIINTYMISIÄ
Esiintymisiä, joissa oli mukana suomalaisia sambakouluja ja ulkomaisia ryhmiä.
5.2. -83 15 Apitolaista lensi Rovaniemelle näyttämään lappalaisille samban kuumat rytmit. Napapiirin ensimmäiset sambakarnevaalit järjesti Pohjanhovi.
29.5. -83 sambakoulun päättäjäisjuhlat, vieraina Samba Bahia Tampereelta, paikka Hamburger Börs, joka tarjosi saunan ja uinnin.
4.6. -83 ravintola Rikalan karnevaalit Salossa, järjestäjänä Salon sambakoulu.
11.6. -83 Currasco-juhlat Poliisien majalla lauttasaaressa, järjestäjinä Suomi-Brasilia –seura.
16.6. -83 Aleksin Sambat Helsingissä, järjestäjänä Helsingin sambakoulu.
2.7. -83 Merimaskun Suvisoutu
9.7. -83 Rantatanssit samban merkeissä Turussa, Aurasillan kupeessa, järjestäjänä Turun kaupunki.
22.-27. 7. -83 Naantalin Unikeon karnevaalit
Talvella -82-83 Samba Apiton aktiivijäsenten suunnittelema, eläinhahmoista kertova sambasatu esitettiin ensimmäistä kertaa juuri Naantalin unikeon karnevaaleilla. Lisäksi olivat Apiton jäsenet sambapuvuissa avajaispäivän Unikekokulkueen ytimenä. Lisäksi Samba Apito esiintyi useassa ravintolassa unikekopäivinä.
27.-28. 1. -84 Hamburger Börssin karnevaalit
30.11.-2. 12. -84 Sambakurssit, opettajina Den Rytmiske Aftenbskolenin opettajat Diana Rangel ja Ana Pompeia Tanskasta. Osallistujalistassa komeilee Olavi Eriksson ja jäseniä Salon sambakoulusta sekä Antti Ranta, Apiton tanssinopettaja Tita Armio ja Reijo Meltola, Samba Apiton mesenaatti monen vuoden ajalta.
16.12. -84 kävivät Antti Ranta, Olavi Eriksson, Sirpa Saarinen ja Tuula Buss Antin autolla Kööpenhaminassa Slagtöy Centerissa osatamassa autolastillisen lyömäsoittimia Samba Apiton käyttöön.
11.-13. 1. -85 Grand Hotel Tukholma, Grand Tropicana Carneval
Apito esiintyi kahtena iltana peräkkäin 11 kertaa / ilta yhdessä Viva Brazilin, Samba Trion ja Bananas La Congan kanssa. Apito esitti myös yöllä eläinsadun. Meno oli mahtavaa. Mukana olleena esiintyjänä ei edes Suomessa ole vastaavaan menoon koskaan päästy edes Hesperian talvikarnevaaleissa. Apiton osallistujalistassa oli mm. Olavi Eriksson, Antti Ranta, Christer Gorschelnik ja Mustafa, joka tanssi turkkilaisittain sambaa, poiketen täten täysin muista sambaesiintyjistä.
17.-20. 1. -85 Hotelli Arkipelag, sambakarnevaalit Maarianhaminassa, esiintyjälistassa Apiton vakituisten jäsenten lisäksi oli mm Antti Ranta ja Christer Gorschelnik.
24.-26.1. -85 Kimmel Carnival, hotelli Kimmel, Joensuu. Samba Apito, Grupo Do Brasil, Samba Bahia ja Wimana sekä Lello Tartarino.
31.1.-2. 2. -85 Hotelli Hamburger Börs, Sambakarnevaalit
8.-11. 2. -85 Park Avenue, Göteborg, Sambakarnevaalit
21.2. -85 Lahden Seurahuone, Apito vuokrasi Salon Sambakoulun esiintymään puolestaan, sillä Apitolaiset olivat esiintymässä:
- 21.2. -85 Hotelli Arkipelag, Maarianhamina
- 21.3. -85 Hotelli Arkipelag, Maarianhamina
- 29.3. -85 Loimaa, Samba Show, rytmejä Rion tapaan
26.-28. 4. -85 Samban tehoviikonloppu Hotelli Ritzissä, Turussa.
Tanssinopettajat Ana Pompeia ja Diana Rangel Den Rytmiske Aftenbskolenista sekä soitonopettaja Pier Trolle Kööpenhaminan sambakoulu Kolibrista. Lisäksi vietettiin ikimuistettava Tropical Nigth Samba Apiton pitkäaikaisen mesenaatin Reijo Meltolan tiloissa Välimeri Oy:ssä.
5.-7. 4. -85 Aulanko, Lasten karnevaalit
18.5. -85 Fregatta -85, Tammisaaren katukarnevaalit
23.-27. 5. -85 Kööpenhaminan kevätkarnevaalit
Matkassa 47 Apitolaista, mm sambaopettaja Tita Armio, karnevaalivastaavana Antti Ranta, matkanjohtajana Christer Gorschelnik, lisäksi Timo Vainio Salon Sambakoulusta ja Antti Rannan ystävä, riistapoliisi Ilmo Harala videokuvaajana. Apitolaiset osallistuivat karnevaaleihin Kööpenhaminan sambakoulu Kolibrin riveissä. Osallistuminen Kööpenhaminassa esti osallistumisen samana ajankohtana järjestettyyn Kaisaniemen sambakilpailuun.
30.8. -85 Norrköpingin katukarnevaalit yhdessä Samba Bahian kanssa Tampereelta.
Antti Rannan ja Olavi Erikssonin allekirjoittamassa, 5. 9. 1985 päivätyssä kirjeessä kiitetään Norrköping v. 1985 Norrköpingin karnevaalien vetäjää Leif Hallbergiä hyvin organisoiduista Norrköpingin karnevaaleista. Apito oli ensimmäinen Suomalainen sambakoulu, joka osallistui Norrköpingin karnevaaleihin.
15.9. -85 Turun kauppatori, Heikin markkinat
24.-26. 11. -85 Viking Sally (Viroon myynnin jälkeen nimellä Estonia) Turku-Tukholma-Turku Viking Linen Ruotsin konttoreiden karnevaalit. Laivassa oli 33 apitolaista, vahvistettuina Helsingin sambakoululaisilla sekä Olavi Eriksson. Esiintyjien organisaattorina toimi Antti Ranta ja matkanjohtajana Christer Gorschelnik, joka oli neuvotellut Apitolle esiintymisen Viking Sallyllä ystävänsä, laivan kapteenin Håkan Karlssonin kanssa. Esiintymisen jälkeen järjesti kapteeni esiintyjille ikimuistettavat juhlat.
1.12. -85 Hotelli Hesperia, sambaajien pikkujoulujuhlat
5.12. -85 Ravintola Iskeri, Wärtsilä Diesel-tehtaan pikkujoulujuhlat
10.-11. 1. -86 Marina Palacen sambakarnevaalit, joka oli Samba Apiton suurimpia esiintymisiä, 46 esiintyjää yhdessä iltashowssa, vahvistuksena Olavi Eriksson pukkipuvussa. Esiintymisen lisäksi hän neuvoi Marina Palacen henkilökuntaa karnevaalisalien koristeluissa. Esiintyviä ryhmiä Tangas of Brasil, Samba Nova, Grupo Do Brasil ja Fiestecita.
17.-18. 1. -86 Grand Hotel Samba Carneval, Tukholma
25-40 Samba Apitolaista.
18. 1. -86 Hotelli Arkipelagin karnevaalit, Maarianhamina
22 apitolaista ilman bateriaa, johtuen Grandin karnevaalien osittaisesta päällekkäisyydestä Arkipelagin kanssa. Matka tehtiin Viking Sallyllä Turku-Tukholma-Maarianhamina-Turku, aluksella esiintymisiä ruokaa, matkalippuja ja hyttejä vastaan. Ryhmiä Apiton lisäksi Afro Carib, LosCumbia, Wimana, Samba Bahia, Tropicana. Pukeutumistilat olivat hotellin allasosastolla, jossa saunat ja allas olivat sambaajien käytössä yhteistä juhlaa varten.
23.-24. 1. -86 Joensuu, Hotelli Kimmel Sambakarnevaalit vauhdittamassa ilman bateriaa, 7 apitolaista, 3 samba maracanãlaista, ryhmiä Apiton lisäksi Wimana, Samba Bahia, Grupo Do Brasil.
25.1. -86 Lahden Seurahuone
Columbialainen orkesteri LosCumbia, heitä vauhdittamassa 7 apitolaista ja 4 samba maracanãlaista. Talvella -86 kävivät Antti Ranta ja Olavi Eriksson sekä Grupo Do Brasilin johtaja Ari Luoto Kööpenhaminassa luomassa pohjaa kevään -86 Kööpenhaminan karnevaaleihin osallistumiselle. Samalla matkalla hankittiin suuri määrä soittimia ja luotiin uusia kontakteja sambasoittimien myyjiin Kööpenhaminassa.
Samba Apiton johtokunnan ylläpitämä kontakti Kööpenhaminan karnevaalitoimikuntaan mahdollisti sen, että suomalaiset sambakoulut Apiton organisoimina saivat ensi kertaa oman sambaryhmän Kööpenhaminan karnevaalikulkueeseen toukokuussa -86.
26.-28.4. -86 Samban tehoviikonloppu, jolloin Pier Trolle, Ana Pompeija ja Diana Rangel Kööpenhaminan sambakoulu Kolibrista olivat valmentamassa tanssijoita ja soittajia Kööpenhaminan kevätkarnevaaleja varten.
15.-19.5. -86 Kööpenhaminan kevätkarnevaalit 1986
Samba Apito osallistui suomalaisena ryhmänä ”omana sambakoulunaan” vieden riveihinsä mukanaan toistasataa samban harrastajaa eri puolilta Suomea. Yhdistys maksoi omien jäsentensä matka-ja majoituskustannukset. ”Ulkopaikkakuntalaiset” sen sijaan maksoivat kaiken itse. Karnevaaleissa organisaattoreiden arvioiden mukaan 800 000 katsojaa, joiden edessä osallistui 25 sambajoukkuetta useasta maasta Samba Apito mukaan luettuna. Suomalaisten sambaajien kulkueen organisaattorina toimi Antti Ranta ja matkanjohtajana Christer Gorschelnik.
Baterianjohtajana toimi Grupo Do Brasilin johtaja Ari Luoto, joka sävelsi nimimerkillä Luigi Do Cavaquinho Samba-Apiton karnevaalikulkuekappaleen:
Karnevaalit, me saimme viimein Pohjoiseen
Täällä soi nyt samba
Sen kuuma rytmi meidän sydämiin
Kaukaa saapui
Tää rytmi meille iloinen
Säilyy muisto Jussin
Hän sisällämme kulkee yhä tanssien
Laa Jaa Jaala
Nyt tanssi Baiana
Ja tanssi Cabrosa ja soita bateria
Rion rytmi tulisin
Nyt tanssi Mestre-Sala
Tanssi Porta-Bandeira
Ja soita Cavaquinho sambaa kielin iloisin
Soi nyt surdo
Se sykkeen kuuman meille tuo
Soi nyt Cavaquinho
Melodian eksoottisen esiin tuo
Itke Cuica
Rion vuorten tarinaa meille muistuttaa
Ei samba sydämistä koskaan kuolla saa
Laa Jaa Jaala…
Lippuparina toimi Sirpa Saarinen ja Olli Reijonen. Karnevaalikulkueen aikanatoimivat tanssivina turvallisuusmiehinä Olavi Eriksson, Väinö ”Väiski” Rehvonen ja matkanjohtaja. Kuvaajana Antin ystävä Ilmo Harala.
Karnevaalikulkueen eteneminen valtavassa väentungoksessa oli kovin vaivalloista. Kulkueen pääreitti kulki pätkittäin Kööpenhaminan suurinta kävelykatua Strögeniä pitkin, jossa velloi päästä päähän kymmeniätuhansia katsojia. Aika ajoin pysähtyi Samba Apiton eteneminen kokonaan valtavaan ihmismassaan. Jotta apitolaiset voisivat edetä reitillä, joutuivat Christer ja Väiski toimimaan moneen otteeseen ”elävinä muurimurtajina”. Täten voitiin pätkä pätkältä edetä kulkuereitillä.
14.-15.6. -86 Muikku Samba Rautalammella
Sambaseurojen esittely, speakerina Anssi Kukkonen
6.5. -85 & 5. 7. -86 Kauhajoen Kainaston Sambakarnevaalit
23.8. -86 Norrköpingin kaupunkijuhla 1986, johon Samba Apito osallistui toista kertaa toisena vuonna peräkkäin. Samba Apiton organisointi vei Norrköpingiin yhteensä toista sataa samban harrastajaa Suomesta. Samba Apiton hyvien suhteiden ansiosta Norrköpingin kaupunki maksoi kaikkien Suomesta tulleiden ja mukana olleiden matkan, majoituksen ja ruoan. Kesällä -86 toimi pieni, mutta sitäkin aktiivisempi apitolaisryhmä Antti Rannan maatilalla, sambareservaatissa harjoittelemassa soittoa ja tanssia.
29.-31. 8. -86 Encontro Europeu Do Samba Uppsala 1986
Ensimmäinen Euroopan sambaajien yhteinen tapaaminen. Samba Apiton organisoimana Uppsalaan lähti n. 50 samban harrastajaa Suomesta. Uppsalassa kokoontui yhteensä 700 sambaajaa, jotka olivat tulleet Euroopan eri maista. Tapahtuman jälkeen heräsi kysymys tehdä Encontrosta traditio. Uppsalan komitea tiedusteli Antti Rannalta mahdollisuutta ja halua järjestää seuraava Encontro Suomessa. Tämän seurauksena perustettiin Encontrotoimikunta, jonka tehtävänä oli Samba Apiton ulkopuolella, yhdistyksen avustamana, organisoida v. -87 tapahtuma Turkuun. Komiteaan otettiin Antti Rannan lisäksi Christer Gorschelnik, Sirpa Saarinen ja Jukka Finneman.
Helmikuussa -87 kävivät kaverukset Rion karnevaaleilla hakemassa oppia ja kontaktia Encontro Europeu Do Samba Turku 1987 organisoimiseksi.
Ennen Rion karnevaaleja oli Christer informoinut Suomesta käsin Suomen suurlähetystöä Brasiliassa, ja Rio de Janeirossa järjestyi tapaaminen konsuli Aleksei Lahden kanssa Suomen konsulaatissa. 19. 2. 1987 päivätyllä suosituskirjeellä, joka on osoitettu karnevaalitoimikunnan, Rioturin, johtajalle (Director da Assessoria de Cominicacao Social da Empresa de Turismo do municipio do Rio de Janeiro – RIOTUR S.A.) konsuli pyysi johtajaa myöntämään lehtimiespassit kaveruksille Antti Rannalle, Christer Gorschelnikille sekä kuvaaja Ilmo Haralalle ja Heikki Hagströmille. Lehtimiespassit myönnettiin, mikä mahdollisti vapaan pääsyn karnevaalistadionille molempina karnevaalivuorokausina, ei itse kulkuealueelle, mutta kaikkialle sen sivustoille. Kaveruksilla oli erinomaisen hyvät kuvaus-ja näköalapaikat seurata karnevaalikulkueita molempina öinä.
Ennen varsinaista karnevaalipäivää, 19. 3. 1987 päivätyn Christerin tekemän ”Suomi tunnetuksi Brasiliassa” –muistion mukaan kävi Christer neuvotteluita TV-yhtiö Rede Globon pääkonttorissa, Rio de Janeirossa, pr-päällikkö Ana Maria Roiterin kanssa Turussa järjestettävän Encontron kuvaamisesta. Rede Globo oli silloin maailman neljänneksi suurin kaupallinen TV-yhtiö sekä latinalaisen Amerikan suurin tiedotusvälineorganisaatio, jolla oli 52 TV-lähetysasemaa. Brasiliassa yhtiön TV-ohjelmat tavoittavat 95% potentiaalisesta 80 miljoonasta katsojasta. Rede Globon Lontoon toimittajat kävivät elokuussa -86 Uppsalassa taltioimassa ensimmäistä Encontro Europeu do Samba –tapahtumaa. Sambatapahtumasta näytettiin syyskuussa 1986 viiden minuutin pätkä yhtiön TV-ohjelmassa Fantastico. Ohjelma oli nähtävissä kautta Brasilian. Uppsalan karnevaaleilla oli mukana Antti, Ola, Christer ja suuri joukko Samba Apitolaisia sekä muita samban harrastajia Suomesta.
Muistion mukaan kävi Christer myös neuvotteluita Rede Manchete de Televisaon pääkonttorissa Rio de Janeirossa toimittaja Claudio Hazanin kanssa myös Encontron televisioinnista. Mainittakoon, että toimittaja Hazanin vaimo Ulla oli suomalainen, joka oli Brasilian suurimman koruyhtiön, H. Sternin, palveluksessa. Ulla Hazanin tapasi Christer pari kertaa Riossa oleskelun aikana. Ulla oli myös suureksi avuksi lisäkontaktien luomisessa.
Vuonna 1987 virallinen Rion karnevaalien lähettiläs oli maailmankuulu jalkapallotähti Pele. Kaverukset tapasivat Pelen sattumalta ennen varsinaisia karnevaaleja, karnevaalien lehdistötilaisuudessa, jonne parivaljakko oli saanut kutsun Suomen samban edustajina. Kaverukset saivat hyvällä tuurilla Pelen kuvan, johon hän antoi henkilökohtaisesti nimikirjoituksensa.
Allekirjoitusseremoniaan kuuluu mieleenpainuva tapahtuma: Ensin Pele allekirjoitti Christerin saamaan kuvaan. Antti ei saanut juuri sillä hetkellä allekirjoitusta. Mutta Antti ei välittänyt. Mutta lehdistötilaisuuden päättymisen jälkeen kaverukset menivät hissiin poistuakseen lehdistötilasta, juuri ennen hissin oven sulkeutumista, joku laittoi jalkansa väliin. Sisään astui Pele managerinsa kanssa. Antilla oli päässään kullattu ruokohattu. Pele kiinnitti katseensa Anttiin ja hattuun, ja lausahti, että tuon hatun minä olen nähnyt televisiossa. Hatun esiintulo televisiossa juontuu Antin ja Olan kahden vuoden takaiseen, vuoden -85 Rion karnevaalikäyntiin samalla hatulla. Antti kun oli sanavalmis, kysyi Peleltä, että haluatko nimikirjoituksen. Kaikki räjähtivät nauramaan. Täten Antti sai Peleltä allekirjoituksen saamaansa Pelen kuvalla varustettuun korttiin. Christerin saama, Pelen allekirjoittama valokuvakortti on edelleen hyvässä tallessa.
Suuressa vuoden 1985 karnevaalijulisteessa helikopterista otetussa kuvassa karnevaalistadionin karnevaaleista ja ihmisvilinästä erottuu Antin kultainen hattu silmiinpistävästi tuhansien ihmisten joukosta. Olan pystyy myös erottamaan samasta julisteesta, sillä hän seisoo Antin vieressä.
Suomeen paluun jälkeen jatkoivat Antti Ranta ja Christer Gorschelnik 17.-19. 8. 1987 järjestettävän Encontro Europeu Do Samba Turku 1987 valmisteluja.
Tällöin informoitiin Sambatapahtumasta joitakin suomalaisia tiedotusvälineitä sekä Turun Kauppakamaria, Turun kulttuuri-ja matkailulautakuntaa, Suomen Ulkomaankauppaliittoa, Suomalais-Brasilialaista Kauppayhdistystä, Ulkoministeriötä, Brasilian kulttuuriministeriötä ja Brasilian suurlähetystöä.
Tapahtuman budjetiksi laadittiin 298 000 markkaa. Turun kaupungin hallitukselta Antti ja Christer anoivat 10. 2. -87 Encontroa varten avustusta 150 000 markkaa. Kaupungin hallituksen kokouksessa 4. 5. -87 myönnettiin Encontroa varten avustusta 10 000 markkaa. Antti sai järjestettyä sambaajille karnevaaliajaksi edullisen majoituksen Hotelli Rantasipi-Ikituurissa.
Parivaljakko toimi alusta alkaen Encontron priimusmoottoreina ja pääorganisaattoreina apunaan Sirpa Saarinen ja Jukka Finneman aina syrjään siirtymiseen asti toukokuussa -87, jolloin sovitusti Saarinen ja Finneman jatkoivat loppuvalmisteluja, vieden täten läpi Encontro-tapahtuman Turussa kautta aikojen suurimpine 8. 8. järjestettyine sambakulkueineen, alkaen Yliopistonkadun länsipäästä päättyen Kauppatorille, ja samana iltana suuren iltatilaisuuden Arena-hallissa Hotelli Rantasipi-Ikituurissa.
Seuraavat sambakoulut ilmoittautuivat Encontroon:
The London School of Samba 40 henkeä
Samba Cacassa, Viby, Tanska 12 henkeä
Samba skolan Império do Gustavo Wasa, Uppsala 33 henkeä
Zimba Cha-Cha, Tukholma 15 henkeä
Unidos Do Samba, Tukholma 40 henkeä
Samba Nova, Helsinki 16 henkeä
Helsingin sambakoulun baianat 8 henkeä
TucanoToca, Uppsala 4 henkeä
Sambabahia, Uppsala 12 henkeä
Liz True, Århus, Tanska 15 henkeä
Abanda, Kööpenhamina 35 henkeä
Samba Carioca ja muut Turun alueella toimivat sambaryhmät
Encontron jälkeen lähti suuri joukko sambaajia Tukholman suureen sambakulkueeseen 19.-20. 8. 87, organisaattoreina Johan Husberg ja hänen kollegansa Unidos de Madrugada – sambayhdistyksestä. Tukholman jälkeen lähtivät sambaajat eteenpäin 21.-22. 8. -97 järjestettäviin Norrköpingin karnevaaleihin.
Antti perusti Rion karnevaaleista tulonsa jälkeen uuden sambayhdistyksen nimeltä Unidos do Ranta, josta myöhemmin muokkaantui Merimaskussa toimiva Unidas da Praia, jonka vetäjänä hän toimi useamman vuoden. Antin sambayhdistykseen ja myös Unidas da Praiaan jäseniksi liittyivät alusta alkaen Olavi Eriksson ja Christer Gorschelnik.
Mutta ennen Unidas da Praian perustamista erosivat Antti ja Christer Samba Apitosta keväällä -87. Jokunen kuukausi sen jälkeen liittyivät Antti ja Christer sekä Olavi jäseniksi Tukholman sambakouluun Unidos do Sambaan, jonka puheenjohtajana oli ja on edelleen Dave Woods. Ko. sambakoulu on osallistunut useita kertoja Helsingin sambakarnevaaleihin. Kaverusten alkutaival Unidos do Samban jäseninä alkoi vauhdikkaasti, Turun Encontro-tilaisuuden jälkeen osallistuivat kaverukset Unidos do Samban joukkueessa Norrköpingin karnevaaleille elokuussa -87. Kaverusten panos joukkueessa miestanssijoina toi joukkuekilpailun voiton Unidos do Samballe.
Uppsala –Karnevalen 2. 11. 1987 päivätyllä kirjeellä Antti Ranta Unidos do Ranta, Turku, Uppsala handelsförening: Uppsala Karnevalen Göran Palm & Janne Söderlind kiittivät Anttia Unidos do Ranta –ryhmineen vahvistettuna Olavi Erikssonilla osallistumisesta Uppsalan karnevaaleihin toukokuussa -87: Uppsalan karnevaalit olivat jättimenestys Brasilian suurlähetystön mukaan, todennäköisesti Euroopan suurin karnevaalitapahtuma. Palm pyysi Anttia merkitsemään almanakkaan seuraavan Uppsalan karnevaalien päivämäärän 27.-28. 5. 1988 ja toivotti Unidos do Ranta –ryhmän vahvistettuna suomalaisilla sambakouluilla osallistumaan karnevaaleihin.
Vuonna 1988 sambakulkuetta oli seuraamassa n. 150 000 katsojaa. Karnevaaliohjelmaan kuului myös kuten vuonna -87 sambamestaruus joukkueena kulkueessa sekä illalla karnevaaligaalan aikana ryhmätanssi sekä yksittäisesiintyjinä miehet ja naiset. Olavi Eriksson pyydettiin tuomaristoon. Christer osallistui miesten kilpailuun kohtalaisella sijoituksella Olli Reijosen voittaessa miesten sarjan.
21.3. 1987 Samba De Fossil Carnaval, Välimeri Oy, Turku
Järjestäjinä ryhmä Fossiili sambaajat
25.-26. 7. -87 Muikku Samba, Rautalampi
4.1.1995 Antti Ranta kuoli traagisesti sambaavan vaimonsa murhaamana puolen vuoden naimisissaolon jälkeen. Murha puitiin Suomessa laajalti julkisuudessa. Christer oli yhdessä Antin tyttären Anne Marin ja Antin pitkäaikaisen ystävän Sirkan kanssa oikeudessa avaintodistajana. Lisätodistajina oli monta Antin pitkäaikaista ystävää. Seurauksena oli, että murhaaja sai elinkautisen. Suuri joukko suomalaisia ja ulkomaalaisiasambanharrastajia jäi kaipaamaan dynaamista ja idearikasta sambanharrastajaa. Antin poismenon jälkeen alkoi Merimaskun Unidas da Praian kuihtuminen ja lopulta toiminnan loppuminen. Osa Unidas da Praian jäsenistä kuten Christer siirtyi ajan myötä Samba Cariocan riveihin harjoittelemaan sambaa.
Olavi, joka oli pitkään ollut hyvin aktiivinen jäsen Império do Papagaiossa, jatkoi omaa dynaamista taivaltaan Império do Papagaion lipun alla.
Samban iloiset rapsutukset saavat varpaani väräjämään tyytyväisyyden livahtaessa pitkin mieleeni.
— Samba Apiton baiana Tarja Oksanen n. vuonna 1987.
Raisiossa 23. 2. 2005
Christer Gorschelnik
Aiheeseen liittyvät
Artikkelit blogissa ”So you think you can samba?”
The First Years of Samba in Finland
Olavi ”Ola” Eriksson, The Grand Old Man of Samba
Sambista ja herrasmies Olavi ”Ola” Eriksson
90 vuotta tänä vuonna täyttävä Olavi ”Ola” Eriksson tanssikeikalla Pakilakodissa 2012