2025

Aiheen valinta ja rajaus

Sambakarnevaali antaa erinomaiset puitteet, joissa suomalainen ja brasilialainen kulttuuri kohtaavat taiteen avulla. Samban moniulotteisilla keinoilla voimme käsitellä aiheita, jotka ovat sekä ikuisia että hyvin ajankohtaisia, kuten esimerkiksi nyt valitsemamme ihmisen ja luonnon välisen tasapainon hauraus.

Tänä vuonna nostamme esiin suomalaisen mytologian ja muinaisuskon, joiden kautta voimme etsiä luontoyhteyttämme. Suomalaiset ovat alkaneet enenevässä määrin tutkia juuriaan ja tiedostaa, että perinteeseemme kuuluu paljon enemmän kuin vain pelkkää Kalevalaa. Niin Brasiliassa kuin Suomessakin on todella rikas erilaisten jumaluuksien ja haltijoiden kansanperinne. Brasiliassa jumalhahmoista käytettään nimitystä ”orisha”. Suomestakin tunnetaan lukuisia muinaisia jumalia, taruolentoja ja haltijoita. Luonnonvoimien valtiaita löytyy molempien maiden tarustoista, kuten vaikkapa ukkosen hallitsija Ukko / Shango tai veden hallitsija Vellamo / Lemanjà.

Tuhansien vuosien ajan ihmiskunta on elänyt luonnon kanssa tasapainossa, mutta nykyaikana olemme etääntyneet luonnosta. Käytämme luonnonvaroja ajattelematta seuraamuksia, kuuntelematta luonnon varoitusääniä. Ilmastonmuutos on jo meneillään, mutta meiltä puuttuu yhä keinoja tulla toimeen sen kanssa niin fyysisesti kuin henkisesti. Kuinka ihminen selvisi ennen ollessaan paljon enemmän luonnon armoilla? Hän kävi keskustelua luonnonvoimien kanssa. Se oli yhteyttä, dialogia, jossa luonnon kunnioitus oli aina läsnä. Ihminen uhrasi luonnonhengille ja uskoi tuonpuoleiseen.

Muinaissuomalaisten maailma käsitti Keskisen lisäksi maan alapuolella olevan Alisen sekä ylhäällä taivaassa olevan Ylisen. Tietäjä eli shamaani pystyi matkaamaan näiden maailmojen välillä. Hän myös välitti tietoa muille ihmisille, usein loitsurunojen muodossa.

Kulkueemme on häivähdys tästä muinaisesta maailmasta, jonka keskeisenä hahmona on Shamaani ja kantavana voimana loitsu. Muistiin merkitty suullinen perinteemme sisältää valtavan arkiston muinaisia loitsurunoja, joista inspiroituneina olemme tehneet laulumme.

”Nouse luontoni lovesta
Syntyni syvästä maasta!”

Shamaanin työ oli loitsia ja säilyttää maailman tasapaino. Loveen lankeaminen tapahtui yleensä rytmin ja liikkeen avulla. Sambakulkue antaa tarinamme kertomiseen täydelliset puitteet. Pyrkimyksenämme on esittää shamaanimatka kunnioittaen suomalaisia uskomusperinteitä ja kulttuuriamme yhdistettynä samban ilosanomaan. Herätämme henkiin ikiaikaisen loitsun ja annamme Shamaanin sekä suomalaisen mytologian hahmojen johdattaa meitä kohti ihmisen ja luonnon harmoniaa. Yhteisessä loitsussa voimaa!

Heidi Roth, Irina Torp sekä koko Carnavalesca-tiimi: Satu Akalan, Riikamaria Paakkunainen, Sari Ullgren-Lajunen ja Maiju Virtala.

Enredo

Pohjan neidot kutovat tauotta kohtalon lankoja istuen sateenkaarella eli ilman vempeleellä. Edes nämä Ylisen kauniit neidot eivät voi auttaa meitä, ellei uhkaavia voimia oteta todesta.

Shamaani on metsässä, kun Etiäinen saapuu jostain tulevaisuudesta, nykyisyydestä tai menneisyydestä. Etiäisellä on kirves ja vaaraa huokuva olemus, ja Shamaani aistii jonkin olevan vialla: merkit viittaavat siihen, että ihmisen ja luonnon välinen tasapaino on järkkynyt. Shamaanin on saatava kaikki mahdollinen väki eli voima ja opittava ikivanhat loitsut harmonian palauttamiseksi. Jotta loitsu toimisi, Shamaanin on tiedettävä maailman eri osasten synty. Hän aloittaa loitsunsa laulamalla ja lähtee pyytämään voimia muinaisilta suomalaisilta jumaluuksilta, jotka oleskelevat Ylisessä.

Shamaanilla on taito kulkea tämän todellisuuden ja tuonpuoleisen välillä. Hän on valmi lankeamaan loveen, mutta aavistaa tarvitsevansa matkallaan apua, joten hän pyytää mukaan voimaeläimensä. Ne ovat Emuut eli animistiset ihmisten heimojen kantavanhemmat. Hongotar – karhujen esiäiti ja suojelija, Käreitär – kettujen emo, Holohonka – riistalintujen kasvattaja ja Juonetar – peurojen saaliinhaltija kulkevat shamaanin rinnalla. Loveen langettuaan Shamaani kulkee vapaasti eri ilmansuunnissa sekä Keskisessä, Alisessa ja Ylisessä maailmassa.

Shamaani pyytää aluksi voimaa taivaan jumalalta Ukolta ja maan emoselta Akalta. He vastaavat hänen pyyntöönsä ja Shamaani saa heidän voimansa. Myös Ilmatar, joka on takonut taivaan kannen ja hallitsee tuulia, antaa apunsa: hän tyynnyttää säätä, jotta Shamaanin olisi helpompi kulkea Ylisessä ja Keskisessä maailmassa.

Ylisessä Päivätär ja Kuutar pyörittävät aikaa. Näemme ylhäällä nuo taivaankappaleet, ja elämämme maapallolla määrittyy suurelta osin niiden varaan. Ne muistuttavat meitä siitä, ettei meillä ole ikuisesti aikaa jäljellä, jos haluamme tehdä jotain maapallon hyväksi. Shamaani saa voimaa auringosta ja hiljentyy kuunsillan hiljaiseen kajoon.

Shamaani jatkaa matkaansa Keskisessä maailmassa, jossa asuu shamaanin kansa eli ihmiset. Kun ihmisen mieli horjuu, luonto auttaa. Mielikki eli metsän haltijatar ottaa meidät lempeään syleilyyn ja voimme taas paremmin. Shamaanikin kääntyy metsän väen puoleen. Hänelle opetetaan metsään liittyvät synnyt ja rituaalit, jotta hän onnistuisi tehtävässään.

Parantavan voiman lisäksi metsässä on myös tuntemattomia ja vaarallisia voimia. Ajattarien tanssi muistuttaa shamaania tästä. Uskotaan, että Ajattarat eli metsädemonit ovat ihmisten pahoista ja kateellisista ajatuksista muodostuneita. Viettelevinä ja vaarallisina he tanssivat meille tulevaisuuden uhkakuvaa – miten käy, jos metsäluonto menetetään. Jos ihminen tuhoaa metsät omaa etuaan tavoitellakseen, metsän sairaus tarttuu ihmiseen.

Epävakaus näkyy jopa maailmaa pyörittävässä Sammossa. Joissain tulkinnoissa Sampo, kirjokansi, on vain rahamylly ja edustaa mammonaa, joka on nykyihmisten epäjumala. Mutta Sampo on myös sampa, keskipylväs, joka kannattelee taivaankantta pitäen maailman tasapainossa. Sampo on ikuinen, mutta voimme silti menettää sen. Se pyörii tuoden jokaiselle meistä yltäkylläisyyttä, mutta jos se joutuu vain yksiin käsiin, tasapaino horjuu. Oma Sampomme, Bateria, soittaa noitarumpuja. Ne pitävät Sammon liikkeessä, ja Shamaani yhtyy rumpujen rytmiin.

Sampo liikuttaa pyörinnällään maata ja sen vesistöjä. Elämä syntyi vedestä, joten shamaanin on tiedettävä veden synnyt, ja siihen hän tarvitsee apua veden hengiltä. Shamaani saa Vellamon, Näkin ja veden väen puolelleen viedäkseen tärkeää sanomaa eteenpäin: vesiä on suojeltava, jotta maailmalla olisi toivoa. Jos tasapaino menetetään, kaikki vaipuu veteen. Shamaani lupaa kertoa tämän ihmisille, ja vastalahjaksi veden väki johdattaa hänet vetten yli kohti Lintukotoa.

Lämmin Lintukoto sijaitsee kaukana etelässä ja lounaassa, maailman reunalla, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Tuolla paratiisissa asuu pieniä, ihmisenkaltaisia lintukotolaisia. He pitävät lähellään Sielulintuja, jotka suojelevat heitä ja pitävät huolen siitä, ettei kukaan varasta heidän viattomia sielujaan. Nyt näyttää jo siltä, että meillä on toivoa ja Sampo pyörii paikallaan jakaen onnea kaikille, mutta Shamaanin tehtävä ei ole vielä lopussa.

Kekritär tulee muistuttamaan Shamaania ja ihmisiä suuresta ongelmasta, joka on ihmisen ahneus. Saattaisimme välttää tuhon, jos antaisimme omastamme ja olisimme vähemmän itsekkäitä. Aikoinaan sadonkorjuun jälkeen muistimme esivanhempia, uhrasimme jumalille, lepyttelimme ja kiitimme luonnon haltijoita. Kekri-juhla palauttaa mieleen nämä ikivanhat opit. Shamaanikin antaa uhrilahjansa ja jatkaa eteenpäin.

Shamaani on nyt käynyt Ylisessä ja Keskisessä ja saanut tietoonsa synnyt. Hän ymmärtää paljon enemmän ja on saanut lähes kaiken mahdollisen väen eli voiman itselleen. Hän on viittä vaille valmis tuomaan loitsun ja viisauden sanoman kaikille ihmisille. Vain Pohjolassa sijaitsevassa Tuonelassa pitää vielä käydä, jotta senkin synty selviäisi ja loitsusta tulisi täydellinen. Mutta eihän elävän ole edes mahdollista päästä Tuonelaan!

Pohjolan porteilla Shamaania vastaan tulee Louhi, Pohjolan mahtava noita. Shamaani lausuu vahvan loitsun – ja yllättäen Pohjolan pelätty akka yhtyykin siihen. Koska vanhan naisen viisautta on kammoksuttu, hänelle on tarinoitu ilkeän noidan maine. Taru ei olekaan totta. Tuonelassa Tuonen Tytti, tuo mystinen lautturi ja parantaja, matkaa esi-isiemme sielujen kanssa kohti ikuisuutta, kohti kuolleiden ikiviisautta. Neuvokas Shamaanimme selvittää häneltä myös kuoleman salaisuudet.

Yhdessä Louhen kanssa Shamaani loitsii ihmisten ja maailman puolesta. Olemme vihdoin kaikki harmoniassa keskenämme ja yhtä luonnon kanssa. Meillä on väkemme, olemme saaneet luontomme ja sielujemme matka alkaa taas alusta Alisen kautta Yliseen, Ylisestä Keskiseen ja Keskisestä taas Aliseen. Shamaani on tuonut viestinsä sydämiimme, ja Sampo jatkaa pyörimistään tuoden onnea meille kaikille.

Kulkuejärjestys

1. Comissão de Frente: Pohjan neidot ja Destaque: Etiäinen

Etiäinen on ihmisen kuvajainen, kaksoisolento tai aistittava vaikutelma, joka kulkee hänen edellään ja tekee tai on tekevinään edellä samoja asioita, joita asianosainen myöhemmin itse tekee. Etiäiseksi voidaan kutsua myös kokemusta tällaisen olennon kohtaamisesta. Etiäinen voi kuulua, joskus näkyäkin. Pohjan neidot eli Pohjolan tyttäret ovat kirkkaita ja valkeita naisia, joista huokuu neidon väki eli taikavoima. Heidän tehtävänään on kutoa kohtalon lankoja oleskellen ilman vempelellä eli sateenkaarella.

2. Destaque: Shamaani. Shamaani tanssii sekä kadulla että Abre-vaunussa ja tekee loveenlankeamisperformanssia.

3. Abre-alas: Lovi

Vaunutanssijat: Emuut eli kantavanhemmat

Hongotar – karhujen esiäiti ja suojelija
Käreitär – kettujen emo
Holohonka – riistalintujen kasvattaja
Juonetar – peurojen saaliinhaltija

Lovi on yliluonnollinen paikka, aukko tämän maailman ja Tuonelan välillä. On arveltu, että lovi voisi tarkoittaa myös naisen emätintä. Sen kautta on synnytty ja sillä on uskottu olevan suuri voima. Shamaani vaipuu transsitilaan ja pääsee matkaamaan. Hänen kanssaan ovat emuut eli esi-isiemme animistiset henget. Aikoinaan uskottiin, että ihmisten heimoilla oli omat esi-isänsä, jotka polveutuivat eläimistä.

4. Porta-Bandeira ja Mestre-Sala: Akka ja Ukko

Akka on hedelmällisyyden jumalatar, maan emonen, joka saa voimansa luonnosta. Ukko on ylijumala, muinainen sään, sadon ja ukkosen jumala.

5. Lipunkantajaparin suojelijat: Ilmatar

Ilmatar, ilman impi, synnyttää maailman. Hän suojelee ilmaelementin avulla lippua.

6. Ala das Baianas: Päivätär ja Kuutar

Päivätär on suomalaisessa muinaisuskossa auringon ja päivän jumalatar, kaunis neito, jonka toveri tai jopa kaksoisolento on yhtä lailla kaunis kuun jumalatar, Kuutar. Kuutar kehrää kultalankaa kuusta ja Päivätär kehrää auringon hopeaa. Ampiaiset ja mehiläiset ovat Kuuttaren ja Päivättären apulaisia.

7. Destaque: Mielikki

Mielikki on metsän voimakas nainen, haltijatar, metsän kuninkaan Tapion puoliso.

8. ALA 1: Metsänväki

Metsänväki tarkoittaa suomalaisessa kansanperinteessä metsässä asuvia haltijoita ja olentoja sekä metsään liittyvää, sairauksiakin aiheuttavaa taikavoimaa.

9. Ala dos Passistas: Ajattarat ja metsädemoni

Ajattarat ovat suomalaisessa kansanperinteessä pahoja metsään liittyviä uskomusolentoja. Heidän viettelyvoimansa on vaarallinen. Ajattarien tanssi vihjaa painajaisesta, jossa tasapaino saattaa olla jo peruuttamattomasti järkkynyt.

10. Bateria: Sampo

Sampo on maailman pylväs, jonka ympäri maailma pyörii. Uskottiin, että sen toinen pää on Pohjantähti, joka on taivaalla aina samassa kohdassa. Bateria takoo rumpuja, joiden rytmin avulla shamaani pääsee matkaamaan. Sampo pyörii tuoden meille yltäkylläisyyttä, myös kulttuurista rikkautta.

11. Ääniauto ja melodiaosasto eivät kuvita Enredoa.

12. Destaquet: Näkki ja Vellamo

Näkki on makean veden vaarallinen haltija ja Vellamo on veden emonen, kalansaaliiden valtias.

13. ALA 2: Vedenväki

Vedenväki on suomalaisessa mytologiassa veden alla ja soissa asuvien olentojen joukko: vesihiidet, vetehiset, veden neidot ja tämän joukon taikavoima.

14. Lasten ja nuorten ryhmä: Sielulinnut ja Lintukotolaiset

Sielulintu tuo sielun syntymässä ja vie sen kuoleman hetkellä. Lintukoto taas on myyttinen paikka, joka sijaitsee suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä ja lounaassa, maailmanreunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Tuolla paratiisissa – Brasiliassako kenties? – asuu pieniä, ihmisenkaltaisia, linnunmunia syöviä lintukotolaisia. Paremman tulevaisuuden toivo on lapsissa ja nuorissa. He pitävät sielulintua lähellään, jottei sielu lähtisi omille teilleen.

15. Destaque: Kekritär

Kekritär on henkiolento, jota palvotaan kekrinä, sadonkorjuun juhlan yhteydessä.

16. ALA 3 / Pikkuala: Kekri

Jos emme uhraa kekrinä, tasapaino ja Sammon pyörintä eli tuleva onnemme vaarantuu. Kekri on sadonkorjuujuhla, jolloin syödään, juodaan, lauletaan ja poltetaan kokkoa. Kekrinä ihminen kiittää luontoa sen antimista ja antaa vuorostaan oman uhrilahjansa. Emme saa olla liian ahneita, vaan meidän pitää antaa jotain omastamme. Tämä on myös Sammon periaate.

17. Alegoria: Tuonela

Vaunutanssijat: Louhi, Shamaani, Tuonen Tytti ja Haltijasielut

Louhi on Pohjan akka, joka omaa mahtavat tietäjän voimat. Hän saattaa muuntautua hurjaksi kokkolinnuksi tai lukita taivaan valot vuoren sisään. Pohjoisessa sijaitsee myös Tuonela ja siellä Tuonen Tytti, joka tietää tautien syyt ja parannusten keinot. Hän soutaa haltijasielut eli vainajat Tuonen mustan joen yli. Esi-isiemme sielut leijuvat elämämme varrella ja ovat Shamaanin tukena, niin tässäkin vaunussa, joka edustaa Tuonelaa. Niin kuin Tuonen Tytti johdattaa meitä pitkin Tuonelan virtaa, niin elämäkin meitä johdattaa. Elämä jatkaa kulkuaan.

Samba-enredo

Império do Papagaio 2025
Loitsu

(Kari Winqvist, Heidi Roth, Kaj Askolin, Tuomo Noppari, Markus Jaatinen)

Oi Shamaani!
Tietäjä muinaisen tien
Kuule kun loitsumme laulan
Voimamme sulle antaen
Etiäinen saapui, näytti unta vakavaa
Ei Pohjan Neitoin langatkaan voi kohta pelastaa
On tasapaino maailman järkkynyt
Kansamme on tieltään eksynyt

Vanha kansa viisas luonnon ehdoin eläen
Tunsi henget metsän, maan ja vesien
Ehkä tieto ikiaikainen
Ahdinkoomme toisi vastauksen
Joudu, shamaani, loveen nyt lankeamaan
Aikaan ammoiseen
Maailmojen halki kulkemaan
Keskisestä Aliseen ja Yliseen

Nouse luontoni lovesta
Syntyni syvästä maasta!
Samban loitsu raikakoon
Luontoni se vallatkoon
Tulkoon mulle voimani!

Varjot Alisessa uuden hahmon ottaa
Siellä Louhi Pohjolainen odottaa
Ajattarat tuhon tanssiin houkuttaa
Ja metsän raivon nostattaa
Tuonen tummahan kitahanko maailma vajoaa
Vai voiko ikiviisaan loitsu onnen palauttaa?
Itsekkyytemme johdostako maailma hajoaa
Oi opimmeko milloinkaan?

Vaan niin…
Louhi loitsuumme yhtyykin
Yhteen hiileen puhaltaa
Maailmamme pelastaa
Taas Kirjokansi harmoniaa kantaa
Tasapainon palauttaa
Kun muistamme vain omastamme antaa
Ja Äiti Maata rakastaa

Papagaio
Kuin lintukoto kaunis eteläinen
Sambakoulu kaikkein rakkain
Onnen loitsii meidän sydämiin

Lähteet

Ganander, Krisfrid (Toimittanut Pentikäinen, Juha). 2016. Mythologia Fennica. Helsinki: Salakirjat.
Haavio, Martti. (1967) 2020. Suomalainen mytologia. Helsinki: SKS.
Haavio, Martti. (1935) 2023. Suomalaisen muinaisrunouden maailma. Helsinki: SKS.
Haavio, Martti. (1959) 2020. Karjalan jumalat. Helsinki: SKS.
Harva, Uno. (1943) 2021. Sammon ryöstö. Helsinki: Oppian.
Harva, Uno. (1948) 2018. Suomalaisten muinaisusko. Helsinki: SKS.
Hjelt, Marjut. 2018. Loitsujen kirja. Helsinki: SKS.
Karlsson, Tuukka. 2019.” Runolaulajien ideaalimallit ja äänet: metodologinen katsaus myyttirunouden omaksumiseen ja tekstuaaliseen rakentumiseen.” Teoksessa Piela, Ulla, Pekka Hakamies ja Pekka, Hako (toim.). Eurooppa, Suomi, Kalevala, 157–174. Kalevalaseuran vuosikirja 98 Helsinki: SKS.
Kaski, Liisa. 2019. Myyttiset eläimet. Helsinki: SKS.
Klemettinen, Pasi. 2020. Kansanuskon yöpuoli – Hiidet, manalaiset ja muut demonit. Helsinki: SKS.
Kouvola, Karolina. 2021. Pohjolan jumalattaret. Helsinki: SKS.
Kouvola, Karolina. 2023. Pohjolan noituus – Magian historia Pohjoismaissa. Jyväskylä: Atena.
Krohn, Kaarle. (1915) 2008. Suomalaisten runojen uskonto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 137 osa. Helsinki: Salakirjat.
Lönnrot, Elias. (1999) 2002. Kalevala. Helsinki: Like.
Pentikäinen, Juha. 1987. Kalevalan mytologia. Helsinki: Gaudeamus.
Pulkkinen, Risto. 2014. Suomalainen kansanusko – Samaaneista saunatonttuihin. Tallinna:
Gaudeamus.
Pulkkinen, Risto & Lindfors, Stina. 2016. Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Tallinna: Gaudeamus.
Salo, Susanna. 2017. Ukon pakka, Kalevalainen tarot. Helsinki: Salakirjat.
Santavuori, Risto. 2016. Loitsu: Kalevalan avain. Helsinki: Salakirjat.
Setälä, Emil Nestor. (1932) 2010. Sammon arvoitus. Helsinki: Salakirjat.
Siikala, Anna-Leena. (2012) 2022. Itämerensuomalaisten mytologia. Helsinki: SKS.
Siikala, Anna-Leena. (1992) 1999. Suomalainen šamanismi: mielikuvien historiaa. Helsinki: SKS.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia – 62 osa. (1880) 2015. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. Helsinki: Salakirjat.
Suomen kansan vanhat runot (SKVR) hhtps://skvr.fi
Virtanen, Leea. (1988) 1999. Suomalainen kansanperinne. Helsinki: SKS.