2018

Johdanto aiheeseen

Tarinat merirosvoista saavat mielikuvituksen lentämään: Luvassa on seikkailua, jännitystä ja eksotiikkaa vaarallisilla vesillä! Niin kauan kuin maailman meriä on seilattu ja rikkaudet vaihtaneet satamissa omistajaa, on ollut merirosvojakin. Ennen kalleudet kulkivat purjelaivojen ruumassa, nyt ne virtaavat aineettomina tietoverkkojen bittimeressä.

Merirosvotkin ovat aikojen saatossa muuttuneet, nykyaikana heitä tuskin tunnistaa puujalasta, silmälapusta ja papukaijasta olkapäällä. Merirosvojen maailmassa totuus on usein tarua ihmeellisempää, ja seitsemän meren legendat heräävät henkiin kulkueessamme. Tarinamme jakautuu neljään lukuun, joissa tapaamme niin tosielämän historiallisia piraatteja kuin fiktiivisiä sankareitakin – meidän aikojemme piraattikauppiaita unohtamatta.

Ankkurit ylös, musta lippu liehumaan – suuntaamme rohkeasti taivaanrannan taakse etsimään kaikenlaisia merirosvojen aarteita. Satumaiset saaliit odottavat ottajaansa! Ja mikä mahtaa olla Papagaion merirosvomiehistön kallein aarre?

Enredo

Ensimmäinen luku: Merten legendat

Merimiesten tarinat olivat suurten purjelaivojen aikakaudella totisinta totta. Pitkillä ja rankoilla merimatkoilla sekä satamakapakoissa kerrottiin hurjia tarinoita hirviöistä, merenneidoista ja maailman merillä vaeltavista aavelaivoista. Mitä hurjempi legenda, sitä varmemmin sen täytyi olla totta – erityisesti koska tarinan kertoja oli useimmiten nähnyt kaiken omin silmin!

Valtameri on kiehtova mutta vaarallinen paikka. Hengenvaarallisia ja myrskyisiä vesiä seilaamaan uskaltautuvat vain rohkeimmat, ja merimiehet olivat täysin kohtalonsa armoilla. Kuolema oli valtameren arvaamattomilla aalloilla läsnä joka hetki. Kartat olivat täynnä tutkimattomia vesiä, ja uskoivatpa monet vielä tarpeeksi kauaksi seilaavien saattavan pudota maailman reunaltakin. Kompassi saattoi näyttää harhaan, kun lähdettiin kohti tuntematonta, horisontin taakse.

Entisaikojen merimiehet pitivät naisia merillä varmoina huonon onnen symboleina. Petollisimpia olivat viettelevät merenneidot, joiden näkeminen tiesi laivalle varmaa tuhoa ja haaksirikkoa. Merenneidot houkuttelivat laulullaan laivoja karikkoihin, tai kirosivat laivat niin, etteivät ne koskaan enää löytäisi satamaa. Merenneidoista on useita silminnäkijähavaintoja: Itse Kristoffer Kolumbus raportoi nähneensä merenneitoja Hispaniolan saaren lähistöllä Amerikan löytömatkallaan 1493. Lokikirjaansa kapteeni kirjoitti, ettei niiden rumanlainen ulkonäkö vastannut lainkaan niistä kerrottuja tarinoita! Kuuluisan merirosvo Mustaparran kerrotaan pelänneen merenneitoja niin paljon, että käski laivansa navigoimaan kauas ”lumotuilta” vesiltä, joissa niitä kerrottiin esiintyvän. Merenneitojen tiedettiin myös olevan ahneita, ja himoitsevan erityisesti viekkaudella ja vääryydellä hankittuja aarteita.

Merenneitojen vanavedessä, uhkaavan myrskyn edellä, saapuvat hukkuneiden merirosvojen haamut, jotka on tuomittu pahojen tekojensa takia vaeltamaan ikuisesti maailman seitsemällä merellä. Merellä kuolleet voivat kertoa eläville viestejä tuonpuoleisesta, tai ehkä he haluavatkin vetää nämä mukaansa syvyyksiin? Merenkävijöissä herätti varmaa kauhua, kun heidän kohtaamansa toinen laiva paljastuikin aavelaivaksi, jonka miehistö kertoi lähestyvästä tuhosta. Aavelaivoista pelottavin ja kuuluisin on Lentävä Hollantilainen, joka on kirottu kiertelemään ikuisesti maailman merillä, koskaan pääsemättä satamaan. Hollantilaisesta on havaintoja jopa meidän ajaltamme, eli tälläkin hetkellä se etsii tuolla jossakin turvallista satamaa, sitä koskaan löytämättä… Lentävä Hollantilainen on ollut mitä suurimmalla todennäköisyydellä merirosvolaiva, lastinaan vääryydellä saatua arvotavaraa ja kammottaviin rikoksiin syyllistynyt miehistö. Hollantilaisen sanotaan ilmestyessään leijuvan ilmassa meren yläpuolella, tai seilaavan myrskypilvissä, usein pyörremyrskyn edellä. Se myös saattaa hohtaa outoa valoa ja kerrotaanpa sen tuomitun miehistön usein huijaavan muita laivoja kertomalla heidän lähestyvän maata – mistä tietää että juuri näin ei tule koskaan enää tapahtumaan!

Lentävän Hollantilaisen kapteenista on monia legendoja – hän on saattanut olla eräs Van Dekken, joka uhmasi paholaista purjehtimalla päin myrskyä. Joidenkin uskomusten mukaan hän on Paholainen itse, jota merimiesten tarinoissa kutsutaan usein salanimellä Davy Jones (koska Pirun nimeä ei merillä uskalla lausua ääneen). Davy Jones vie hukkuneiden merimiesten sielut meren pohjaan, ja lukitsee ne arkkuunsa ikuisiksi ajoiksi. ”Davy Jones’ Locker” on se kuuluisa arkku, jonka äärellä tapahtuu seuraava laulu:

”Viistoista miestä arkulla vainaan –
Huh-hah-hei ja rommia pullo,
Viina ja hiisi vei miehen hautaan –
Huh-hah-hei ja rommia pullo!”
(Robert Louis Stevenson, Aarresaari)

Meren pohjassa vaanii merihirviöistä kammottavin, Kraken. Sen uskotaan olevan valtava mustekala, joka piikikkäillä lonkeroillaan vetää kokonaisia laivoja syvyyksiin. Krakenin uskotaan elävän Pohjois-Atlantin synkissä vesissä – on se toki nähty muuallakin – ja sen ilmestymisen voi huomata äkillisistä maanjäristysmäisistä aalloista tai muista erikoisista ennusmerkeistä. Laivojen mystisten katoamisten syynä saattaa olla niiden joutuminen Krakenin lonkeroihin.

Toinen luku: Merirosvojen kulta-aika

Suuret valtameret – Seitsemän Merta – yhdistävät maailman mantereita. Merten yli kulkivat kauppareitit jo historian aamuhämäristä lähtien, ja niitä pitkin virtasivat koko ihmiskunnan rikkaudet kaikkiin maailmankolkkiin. Ja missä oli kauppalaivojen ruumassa matkaavia aarteita, sinne hakeutuivat myös merirosvot.

Merten hurjimmat legendat kertoivat pelottomista merirosvoista, jotka kirousta, myrskyä ja kuolemaa uhmaten tavoittelivat uskomattomia aarteita. Tarinat sankarillisista merirosvoista saivat monet kurjiin oloihin syntyneet kunnianhimoiset tähyilemään horisontin taakse seikkailuihin ja makeaan elämään. Merenkulku tarjosi työtä, mutta kauppalaivoilla merimiesten olot olivat ankaraakin ankarammat. Kova kuri, taudit ja huono ruoka olivat yhtä hengenvaarallisia kuin itse meri vaaroineen ja rankka työ laivalla. Ei ollut ihme, että merirosvojen laivaan pestautuminen houkutteli vaihtoehtona – elämä merillä oli joka tapauksessa lyhyt ja kova – miksi ei samalla heittäytyisi seikkailuihin ja ehkä myös äkkirikastuisi?

Kauppalaivojen lastina kulki kaikki, mikä oli arvokasta ja tavoiteltavaa: Kulta ja hopea, ruoka ja juoma, ylellisyystavarat, mausteet, orjat ja muut rahanarvoiset kalleudet. Erityisen vilkkaita kauppareitit olivat Atlantilla, missä myös aikakauden suuret merivallat taistelivat Uuden maailman siirtomaista ja rikkauksista. Historiallisten merirosvojen kulta-aika kesti 1500-luvulta 1700-luvun alkupuolelle, ja suurimmat tosielämän merirosvojen legendat luotiinkin Karibianmerellä ja Amerikoiden Atlantin puoleisella rannikolla.

Espanja oli aikakauden ylivoimaisesti rikkain maa, valloitettuaan Uuden Maailman vauraimmat seudut kulta- ja hopeakaivoksineen. Tästä hyvinvoinnista halusivat kaikki palasen itselleen, kullanhimo levisi pitelemättömästi. Kaksi kertaa vuodessa espanjalaisten aarrelaivasto, Flota de Indias, teki vaarallisen matkan Karibialta Eurooppan, ja kalleudet olivat kaikkien riittävän röyhkeiden ja hampaisiin asti aseistettujen otettavissa! Merirosvot verottivat espanjalaisten kultaa niin paljon, ja levittivät saalistaan niin laajalle alueelle, että espanjalaiset kulta- ja hopeakolikot olivat pari vuosisataa käytetyimpiä rahoja koko Uudessa Maailmassa.

Rikkaudet kelpasivat oikein hyvin myös aikakauden kuningashuoneille. Jatkuvia sotia keskenään käyvät Euroopan maat hyödynsivät merirosvojen palveluksia vihollismaiden kauppalaivojen ryöstelyssä. Erityisen pahamaineinen oli Englannin ”Neitsytkuningatar”, oveluudestaan tunnettu Elizabeth I. Kuningatar kävi sotaa Espanjaa vastaan rahoittaen sitä espanjalaisilta Karibialla ryövätyllä kullalla, eikä peitellyt suosiotaan huonomaineisten merirosvojen keskuudessa. Kuningattaren bukaneerit saivat palkkiokseen kruunun nimissä ryöstelystä paitsi osansa saaliista, myös sen lisäksi aatelisia arvonimiä, tiluksia, kuvernöörin pestejä siirtomaissa sekä kunniapaikan hovissa. Merirosvous kruunun lupakirjalla oli oikein tuottoisa bisnes molemmille osapuolille.

Mutta merirosvojen onni kääntyi: Sotien loppuessa kruunulla ei ollut piraateille enää töitä, ja heistä tuli hetkessä lainsuojattomia. Merirosvot nähtiin kaikkien kansakuntien vihollisina – vanhan lain mukaan merirosvot olivat vailla isänmaata ja kansallisuutta eli heitä ei suojellut mikään laki ja siksi heitä saattoi jahdata kuka vaan. Merirosvot vastasivat tähän alkamalla ryöstellä laivoja lipun väreihin katsomatta, vaikka rangaistuksena odottikin hirsipuu.

Purjelaivojen aikakaudella laivojen kohdatessa merellä ne tervehtivät toisiaan nostamalla lipun mastoon, jolloin laivan kansallisuus voitiin tunnistaa. Kun kauempaa viattomalta näyttävän vieraan laivan mastoon kohosikin yhtäkkiä Jolly Roger – merirosvojen pelätty musta lippu – kauppalaivan miehistö koki kauhun hetkiä. Musta lippu yleistyi vasta 1700- luvun lainsuojattomien merirosvojen aikana. Lippuun oli useimmiten kuvattu luuranko tai pääkallo elämän lyhyyden ja aina uhkaavan kuoleman symbolina, usein myös samaa symboloiva tyhjiin valuva tiimalasi. Lipun tehtävänä oli pelotella, ja sen nostaminen mastoon aloitti armottoman hyökkäyksen, jossa ei henkiä säästelty.

Merirosvot pestasivat miehistönsä useimmiten satamissa notkuvista irtolaisista ja muista vapaaehtoisista. Laivojen miehistöissä olikin useimmiten monen eri kansallisuuden, kielen, rodun ja kulttuurin edustajia. Motivaatio oli tärkeää miehistön valinnassa, ja jokainen laivaan pestautuva hyväksyi allekirjoittamalla laivan yhteiset säännöt, ja vannomalla uskollisuutta muulle miehistölle. Merirosvojen oma laki sääteli erityisesti rangaistuksia, tasa-arvoista saaliinjakoa sekä yhteisesti hyväksyttävää käytöstä. Säännöt hyväksymällä pääsi täysivaltaiseksi miehistön jäseneksi, sai äänioikeuden yhteisissä asioissa ja pääsi jakamaan saalista. Miehistö myös usein äänesti kapteenistaan tai jopa laivan seuraavasta kurssista. Demokratia laivalla sekä tasa-arvoinen muonan, juomien ja saaliin jako houkutteli varsin epätasa-arvoisena aikakautena.

Merirosvot arvostivat juhlimista – he tapasivat ryöstää ja nauttia ensimmäiseksi valtaamiensa laivojen muona- ja juomavarastot. Satamaan saavuttuaan merirosvot usein myivät saaliinsa, ja tuhlasivat rahat saman tien kapakoissa. Kätketyt kulta-aarteet ovat myöhempien aikojen fiktion tuotetta, todelliset merirosvot harvoin halusivat näyttäytyä varastetun tavaran kanssa tai viitsivät säästää sitä tulevan varalle. Elämä oli kovin lyhyt ja vaarallinen, miksi ei elää täysillä?

Vaikka naisia pidettiin huonon onnen tuojina laivoilla, ja heidän läsnäolonsa oli kielletty useimmissa laivojen säännöissä, muutama nainen onnistui jättämään jälkensä merirosvojen historiaan ja saavuttamaan tasa-arvoisen ja kunnioitetun aseman äärimmäisen miehisessä maailmassa. Naismerirosvoja on varmasti ollut enemmänkin, mutta erityisesti ystävykset Anne Bonny ja Mary Read muuttuivat merten legendoiksi. Naisten hurja luonne ja periksiantamattomuus taistelussa – joka jätti jopa miehet varjoonsa – jäi elämään kuuluisimpien merirosvojen elämänkertoja sisältävässä bestsellerissä vuodelta 1724 – vielä heidän elinaikanaan.

A General History of the Robberies and Murders of the Most Notorious Pyrates – kirjoittanut eräs ”Kapteeni Johnson” (ehkä salanimi, vai liekö entinen merirosvo itsekin?) – oli 1700-luvun alun suurimpia myyntimenestyksiä. Merirosvojen eksoottisia ja värikkäitä elämäntarinoita faktan ja ehkä vähän fiktionkin keinoin maalaileva teos oli aikansa kioskikirjallisuutta. Aikakauden lukijakunta rakasti tarinoita hurjista merirosvoista, ja he jäivät näin elämään myös jälkipolville. Normaali historiankirjoitus olisi moiset lainsuojattomat mieluusti unohtanut, mutta kansan suussa tarinat lähtivät lentoon! Kapteeni Johnsonin ansiosta mekin tunnemme dramaattisen Mustaparran, huono-onnisen kapteeni Kiddin, ”Calico Jack” Rackhamin naismiehistöineen sekä merirosvoista menestyneimmän, huikeat yli 400 laivaa uransa aikana ryöstäneen ”Black Bart” Robertsin.

Merirosvot muuttuivat tarunhohtoisiksi sankareiksi jo omana elinaikanaan, vaikkakin heidän aikansa oli muuten käymässä loppuun. Historiallisen merirosvouksen kulta-ajan katsotaan olleen ohi jo vuoteen 1730 mennessä, vaikka toki meidänkin aikoinamme heidän myöhäisempiä kollegoitaan partioi maailman merien syrjäisimmissä nurkissa.

Kolmas luku: Satukirjojen sankareita

A General History of the Pyrates’n luoma merirosvon arkkityyppi inspiroi tulevina vuosisatoina lukemattomia uusia versioita klassisesta merirosvon hahmosta. Merirosvot katosivat tarunhohtoiseen historiaan, mutta kirjallisuus ja elokuvat tuovat heidät aina uusien sukupolvien mielikuvitusta kiehtomaan. Merirosvojen maailma on täynnä seikkailua ja jännitystä – aitoa merirosvoromantiikkaa!

Pari sataa vuotta merirosvojen aikakauden jälkeen J. M. Barrie loi ikonisen pahiksen Kapteeni Koukun sankaripoika Peter Panin vastapariksi. Hyvän ja pahan taistelussa hyvä tietenkin voittaa, ja katala kapteeni joutuu krokotiilin suuhun. Mutta hurja merirosvo ei ole läpeensä paha, vaan tarinan kiehtovan karismaattinen ja jopa humoristinen antisankari – lähes hyvistäkin kiehtovampi. Merirosvo saattaa olla hurja roisto, mutta tylsä hän ei koskeen ole. Hollywoodin unelmateollisuus on luonut Koukkuakin hurmaavampia piraattisankareita, jotka on ikuistettu valkokankaalle vaikkapa Erroll Flynnin, Douglas Fairbanksin tai Johnny Deppin hahmossa!

Tosielämän merirosvot harvoin hautasivat aarteitaan autioille saarille. Heillä useimmiten oli liian kiire tuhlata kolikot rommiin ja juhlimiseen, ennen kuin lain koura ehti väliin. Tarinat kätketyistä aarteista, ja niiden jäljille johdattavista aarrekartoista ovat todennäköisimmin perua klassikkoromaanista Aarresaari (Robert Louis Stevenson, 1883). Aarresaaren tarina on klassinen poikien seikkailukertomus pelkojen voittamisesta ja rohkeuden löytämisestä – apunaan nuorella seikkailijalla on yksijalkainen, puhuvan papukaijan omistava ”Long John”
Silver, joka onnistuu kätketyn aarteen löytämisessä mutta katoaa lopulta merirosvomaiseen tapaan omille teilleen kalleudet mukanaan.

Merirosvokapteenin uskollinen ystävä, puhuva papukaija nimeltä Kapteeni Flint, muistaa ja paljastaa viidakkoon kätketyn aarteen olinpaikan. On mahdollista, että oikeillakin merirosvoilla oli lemmikkeinään papukaijoja – hauskoja ja älykkäitä lintuja – mutta yksikään niistä ei ole jäänyt historiaan kuten fiktiiviset lajitoverinsa.

Merirosvon veikeä hahmo on jäänyt elämään naamiais- ja karnevaalihahmona ja laulujenkin aiheena: Puujalka, silmälappu, rommipullo, papukaija olalla. Merirosvo on veijari, jonka vapauden ja makean elämän kaipuuseen ja hilpeään luonteeseen on helppo samaistua. Rion karnevaaleillakin merirosvot juhlivat joka vuosi: kuuluisassa sambassa ”A Felicidade” lauletaan, kuinka töitä tehdään koko vuosi, jotta voidaan elää yksi päivä ”kuninkaana, merirosvona tai puutarhurina”, ”kunnes riemu loppuu tuhkakeskiviikkoon”. Eräässä riolaisessa karnevaalimarssissa naisia jallittaa sydämiä ryöstelevä Copacabanan rantarosvo, kuin kotoisampi Rosvo-Roope ikään.

Neljäs luku: Piraattien aarteet: Kaikki kultaa, mikä kimaltaa?

Nykyaikana kansakuntien suurin vauraus ei enää kulje purjelaivojen ruumassa maailman meriä pitkin, vaan aineettomina ykkösinä ja nollina tietoverkkojen bittimeressä. Internetissä piratismi on vaikeasti valvottava ja laajalle levinnyt rikollisuuden muoto, jota voi harjoittaa halutessaan jokainen, jolta löytyy riittävästi taitoa ja röyhkeyttä. Jotkut piraattituotteiden tekijät katsovat jopa oikeudekseen tarjota maksullista ilmaiseksi, kuten historiallisten merirosvojen ihailema Robin Hood. Piraattituotteita myydään maailmassa moninkertaisesti aitoja enemmän – ne ovat miljoonien ihmisten tulonlähde ja monille ainoa mahdollisuus ylellisyystuotteiden tapaisiin.

Piraattituotteiden markkinat aiheuttavat yhtä suuria tappioita nykyiselle maailmankaupalle kuin merirosvous aiheutti 1700-luvulla kruunulle ja kauppakomppanialle. Kuten purjelaivojen ja oikeiden merirosvojen aikakaudella, maailmankaupasta jopa noin 30% menee piraattien taskuihin! Arviolta seitsemän 10:sta maailmassa myydystä CD-levystä on piraatteja. Piraateille kaikki on kaupan, ja me ostamme heiltä innolla kaikenlaista houkuttelevaa rihkamaa. Kukapa ei joskus olisi ostanut ”rantarolexia” tai melkein aitoa Louis Vuittonia, tai ladannut maksullista musiikkia netistä ilmaiseksi? Hyvä tarjous vain tänään vain sinulle, ystävä! Ja taas piraatti vetää meitä höplästä ja käärii helpot rahat taskuunsa. Piraattituotteita takavarikoidaan ja tuhotaan järjestelmällisesti, mutta piraatit ovat aina askeleen edellä!

Karnevaalikin on vähän kuin piraattiversio ylellisyydestä: Kaikki, mikä kimaltaa, ei ole todellakaan aitoa kultaa eikä kallisarvoisia jalokiviä. Siitäkin huolimatta karnevaali on aito asia ja kallein aarteemme. Sambaa ei voi meiltä varastaa, ja Papagaion merkistä tunnistaa jäljittelemättömän laadun!

Johanna Vehmas, carnavalesca

Kulkuejärjestys

1 Comissão de Frente: Merenneidot

Kauniit mutta petolliset merenneidot houkuttelevat laivoja haaksirikkoon. Mutta kuka voi vastustaa heidän lauluaan?

2 1. Lipunkantajapari – Mestre Sala ja Porta Bandeira: Seitsemän meren kauhut

Hukkuneiden merirosvojen haamut vaeltavat seitsemällä merellä. Merten tarinat ja legendat heräävät eloon!

3 Lipunsuojelijat: Seitsemän merta

Valtameri on kiehtova mutta hengenvaarallinen paikka. Seitsemän merta myrskyävät ja vievät purjelaivaa kohti tuntemattomia vesiä.

4 Abre-alas: Lentävä Hollantilainen

• 1. Destaque: Kapteeni Davy Jones
• Etudestaque: Keulakuva
• Vaunutanssijat: Miehistö

Aavelaiva etsii ikuisesti kotisatamaa kirotun kapteeninsa komennossa. Myrsky on hajottanut
laivan kappaleiksi, ja hirveä Kraken on vetämässä sitä syvyyksiin, mutta silti se mystisesti
pysyy pinnalla. Luurangoiksi muuttuneet merirosvot juhlivat kannella nauraen vaaroille!

5 Baianat: Kompassi näyttää tuntemattomaan

Kompassi näyttää sinne, mihin haluamme eniten mennä – eli kohti seikkailua ja satumaisia aarteita!

6 Destaque: Elizabeth I – Merirosvojen kuningatar
7 Pikkuala: Kuningattaren bukaneerit

Kuningatar ja hänen merirosvokätyrinsä juonittelevat rikkauksien kaappaamiseksi.

Destaque ja ala esiintyvät yhtenä draamallisena kokonaisuutena.

8 Ala 1: Kullanhimo

Espanjalaisten kulta ja hopea, koko maailman havittelema saalis. Mustan lipun noustessa mastoon aarrelaivat antautuvat merirosvoille!

9 Passistat: Naismerirosvot: Anne Bonny & Mary Read

Naisenergiaa seitsemällä merellä! Tosielämän naispiraatit näyttävät mallia asenteessa ja tasa-arvossa.

10 Bateria: Merirosvolaivan miehistö

”The motley crew” – merirosvolaivan kaikenkirjava miehistö – on sekoitus kieliä, kansallisuuksia ja rotuja. Kaikkia yhdistää vapauden ja seikkailun kaipuu ja unelma paremmasta elämästä.

(ääniauto ja melodia)

11 Destaquepari: Satukirjojen sankarit – Kapteeni Koukku ja Peter Pan

Hyvis ja pahis ottavat mittaa toisitaan – molemmat rakastettavia veijareita!

12 Ala 2: Aarresaari

Aarrekartta vie suureen seikkailuun! Rasti näyttää palmun alle haudatun aarrearkun paikan.

13 Lapset ja nuoret: Merirosvon papukaijat

Merirosvon uskollinen ystävä johdattaa seikkailijat kätketyn aarteen luo.

Lasten alan edessä tanssii vauhdittaja.

14 2. Lippupari (nuoret)

Ei kuvita kulkuetta

15 Ala 3: Digipiraatit

Tietoverkossa väijyvät digipiraatit, jotka haalivat saaliikseen ykkösiä ja nollia. Maailman rikkaudet seilaavat nykyään rannattomalla bittimerellä.

16 Destaque: Copacabanan Rantarosvo

Kukapa ei olisi joskus langennut piraattituotteiden houkutukseen vaikkapa lomamatkalla? Ehtaa tavaraa, tai ainakin melkein – hyvä tarjous sinulle, ystäväni!

17 Alegoria: Piraattimarkkinat

• 1. destaque: Kapteeni Fake Bling-Bling
• Vaunutanssijat: Miehistö

Laiva on lastattu väärennöksillä ja jäljitelmillä. Kaikki kimaltava on tietenkin aitoa kultaa, eikä pientä kirjoitusvirhettä tuotemerkissä huomaa, kunhan hinta on kohdallaan!

Samba-enredo

Merirosvojen Aarteet – Samba On Kultaakin Kalliimpaa!
(Johanna Vehmas – Kaitsu Cavaquinho – Kari Winqvist – Tuomo Noppari)

Kapteeni komentaa:
Ankkurit nostakaa!
Suureen seikkailuun suunnataan
Seitsemän merta seilataan
Kaukana kotisatamasta
Makeasta elämästä haaveillaan
Taivaanrannan takana
Satumaiset saaliit oottaa ottajaa
Myrsky tarttuu purjelaivaan
Kompassi näyttää tuntemattomaan
Merenneidot haaksirikkoon houkuttaa
Nauraen vaaroja uhmataan

Hiiohoi! Musta lippu liehumaan!
Miekat heiluu ja hurja laulu soi
Kauppalaivat lastista riisutaan
Juhlimalla ryöstösaalis tuhlataan

Aarrekartoista tarinoita kerrotaan
Merirosvoista tuli legendaa
Satukirjojen sankareita
Romanttisia veijareita
Vielä tänäänkin helppo raha kiinnostaa
Digipiraatti verkossa saalistaa
Bittimeri tulvii arvotonta rihkamaa
Merkistäkö laadun tunnistaa?
Papagaio on ehtaa tavaraa!

Mahtibateria soittaa, rytmi kauas kantautuu
Merirosvot karnevaaliin täysillä antautuu
Yksi aarre on kultaakin kalliimpaa
Meiltä sambaa ei voi varastaa!