2011
Johdanto aiheeseen
Leikki on kaikille tuttua (Voi niitä, jotka eivät koskaan elämässään ole leikkineet!), mutta sen määrittely on vaikeaa. Leikki on aivan varmasti olemassa. Se on jotakin muuta kuin tavallinen elämä, mutta leikin selittäminen ja kuvaaminen on lähes mahdotonta, sillä jokainen leikki ja leikkijä on erilainen. Leikki elää ja muuttaa muotoaan jatkuvasti. Leikki on spontaania, luovaa, voi tapahtua missä vaan, koska vaan. Leikkiä pidetään lapsuuden hullutuksena, mutta se kuuluu meille kaikille. Leikkiin ei tarvita välineitä, ei erityisjärjestelyjä, ei välttämättä edes leikkikavereita. Toisaalta mailman monimutkaisimmat ja säännellyimmät pelit ovat pohjimmiltaan leikkejä. Leikissä on aina omat sääntönsä, joita ei saa rikkoa, koska silloin leikki loppuu ja leikin lumous purkautuu.
Leikkiessä voi oppia, mutta leikki on tärkeää ihan vain leikin vuoksi. Ilman leikkiä meiltä puuttuisi tärkeitä mielihyvän elämyksiä ja luovuutta – ehkä kulttuurikin. Johan Huizinga ehdotti ihmislajille nimeä Homo Ludens, leikkivä ihminen. Hän halusi korvata käsitteen Homo sapiens, viisas ihminen, koska hänen mielestään leikinomaisuus kuvasi paremmin kuin viisaus inhimillistä toimintaa ja kulttuurin luovasti uusiutuvaa luonnetta. Vasta kun idea on totta mielessä, siitä voidaan tehdä totta todellisuudessa. Näin kulttuuri syntyy ajatusten leikeistä, jotka me leikimme tosiksi. Leikki yhdistää sukupolvia ja ihmisiä, leikin varjolla.
Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa. Leikki on tärkeä flow-kokemuksen lähde. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Me leikimme siksi, että leikkiminen on meistä hauskaa.
Mitä leikki siis lopulta on ja miten sitä voisi kuvata sambakoulumme kulkueessa? Juuri kun taistelumme karnevaaliaiheen kanssa oli hankalimmillaan, apuun riensi Liisa. Juuri se sama seikkailija, jonka tarina on varmasti kaikille tuttu, josta on tehty elokuvia ja TV-sarjoja ja ties mitä. Hän lupasi johdattaa meidät Leikin Ihmemaahan erikoisine ystävineen. Silloin oivalsimme, että leikki on kuin toinen maailma, mihin voidaan astua silloin kuin halutaan. Maailma, jossa kaikki on mahdollista ja arjelle vastakohtaista. Avain tähän rinnakkaiseen todellisuuteen vievään oveen on meillä jokaisella – jokaisella on oikeus leikkiä ja kuvitella, iästä riippumatta. Avataan siis ovi mielikuvitukseen ja seikkailuun ja lähdetään Liisan kanssa matkalle Leikin Ihmemaahan!
Kulkueen rakenne
1. Comissão de Frente (Etujoukko): Ovi Leikin Ihmemaahan
“Voi ei, voi ei!” höpötti Valkoinen Kani itsekseen juostessaan. “Olen myöhässä, nyt hukka minut perii!” Liisa seurasi Valkoista Kania kultaiselle ovelle asti, ovea vartioi Irvikissa. “Mihin tästä ovesta pääsee?”, kysyi Liisa. “Se riippuu tietenkin siitä, mihin haluat mennä ja mihin et!”, vastasi Irvikissa virnuillen. “Käy sisään Leikin Ihmemaahan!”
”Leikki on toinen todellisuus, jonne löytää vain jos osaa avata mielessään oven tähän toisenlaiseen maailmaan. ”
Kiireiset liituraitapukuiset ”city-kanit” juoksevat kellon määräämässä tahdissa, tehokkuus ainoana ihanteenaan. Irvikissa edustaa leikin logiikkaa, joka on nautinnollisessa kiireettömyydessään päinvastainen työelämän kustannustehokkuudelle. Leikki ei tavoittele hyötyä, se on luovaa toimintaa jonka ainoana tarkoituksena on viihdyttää ja tuottaa mielihyvää. Leikki on tärkeää ja hyödyllistä, mutta sen arvoa ei voi mitata rahassa eikä minuuteissa.
2. Carro Abre-Alas (1. Lavastevaunu): Leikin Ihmemaa
“Omituisempaa ja omituisempaa!” mietti Liisa. Hän oli lopulta saanut avattua oven Leikin Ihmemaahan, paikkaan jossa kaikki näytti olevan päinvastoin kuin arjessa. Lelut heräsivät eloon tanssimaan, kaupungit oli rakennettu rakennuspalikoista. Hän saapui puutarhaan täynnä erilaisia kukkia, jotka puhuivat ja lauloivat. “En tiennytkään, että kukat osaavat puhua!” Liisa hämmästeli. “Totta kai me osaamme! Kun on joku, jolle kannattaa puhua!”sanoi Orvokki, hieman tuohtuneena.
Leikin ihmemaan suuri kello näyttää leikin aikaa, joka on aivan toinen kuin arjesta tuttu. Spiraalien pyörivä liike vie meitä leikin transsin kaltaiseen tilaan, jossa muu maailma katoaa näkyvistä. Palikkakaupungin rakentaminen vaatii harjaantumista. Yllättäen laatikoista voi ponnahtaa toinen toistaan ihmeellisempiä leluja, ja leikki muuttuu toiseksi. Leikin ihmemaassa Liisa oppii mitä leikkiminen on.
Päädestaque: Leikki
“Leikki on vapaaehtoista toimintaa, joka tapahtuu tietyn ajan ja paikan puitteissa vapaaehtoisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Leikin päämäärä on leikki itse. Leikkiin liittyy myös jännityksen ja ilon tunteet ja tunne toisella tavalla olemisesta kuin arkielämässä”
Leikki on meissä jokaisessa oleva mahdollisuus, rajaton kuin mielikuvitus. Leikki on kaikissa sateenkaaren väreissä loistava, kupliva ilo!
Destaque: Liisa Leikin Ihmemaassa
Sankarittaremme, joka vie meidät Leikin Ihmemaahan ja oppii siellä uusia asioita maailmasta ja omasta itsestään. Leikkiin on heittäydyttävä täysillä, jotta siitä tulee totta. Leikin ihmemaan oven avaaminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta.
Destaquepari: Puhuvat Kukat (2 tanssijaa)
Leikissä mikä tahansa asia voi herätä eloon ja inhimillistyä. Mielikuvituksen voima saa kukatkin keskustelemaan kanssamme. Puhuvat Kukat Liisa kohtasi ensimmäistä kertaa seikkaillessaan peilin takaisessa mailmassa, jossa kaikki on nurin päin, ja ne kukkivat luonnollisesti myös Leikin Ihmemaassa.
Vaunutanssijat: Mekaaniset lelut (4 erilaista hahmoa ryhmänä)
Lelut kutsuvat leikkiin, ilmentäen omaa aikaansa ja sen muoti-ilmiöitä. Useimmat lelut kuvaavat aikuisten maailmaa pienoiskoossa, mm. leluastiat, leikkiautot, rakennussarjat. Tytöillä ja pojilla on omat lelunsa, joiden kautta he myös oppivat hahmottamaan oman sukupuolensa käyttäytymismalleja, toisaalta jotkin lelut ovat ”sukupuolineutraaleja”. Lelu on samastumisen kohde, joka saa osakseen jopa inhimillisiä tunteita. Lelut eivät ole pelkästään lasten asia, monet aikuisetkin keräilevät leluja ja kiintyvät niihin. Henki tai peräti sielu on leikkikalun tunnusmerkillinen ominaisuus. Lasten saduissa ne heräävätkin usein henkiin ja seikkailevat yhdessä lapsen kanssa.
Niin sanotut avoimet lelut, kuten pallo, voivat olla mukana monenlaisissa leikeissä ja inspiroida keksimään uusia. Lelu voi olla mikä tahansa esine, sillä leikki tapahtuu aina mielikuvituksessa. Mikä tahansa lelu voi siis olla avoin lelu. Myös täysin ilman leluja voi leikkiä.
Nallekarhu: Muinaiset ihmiset valmistivat eläimen muotoisia rituaaliesineitä hallitakseen kyseistä eläintä luonnossa, erilaiset eläinlelut ovat kehittyneet näistä. Eläinhahmo symboloi ihmisen suhdetta luontoon toisaalta ihailuna ja samastumisena, toisaalta vallankäyttönä. Nallekarhun hahmossa vaarallinen villieläin on ”kesytetty” ihmislasten hellittäväksi. Nykyajan eläinlelut saattavat viestiä Disneymäisestä eläinten inhimillistämisestä, söpöillä otuksilla on helppo kuvitella olevan inhimilliset tunteet. Eläinlelut, kuten nallet, eivät ole sukupuolittuneita leluja, vaan ne ovat yhtä lailla poikien kuin tyttöjenkin suosiossa. Eläinhahmoon on turvallista samastua. Unileluna nalle tuo turvaa kun lapsi irtautuu vanhemmastaan omaksi itsekseen.
Ballerinanukke: kulttuurin naiskuvan peili, äärimmäinen naisen kuva jota tyttö tarvitsee kehittyessään naiseksi. Tyttöjen unelmat naisellisuudesta ja “ihanuudesta” ovat usein hempeän vaaleanpunaisia. Nukkejen tarjoama roolimalli on kovin perinteinen naisrooli – nainen objektina, ihailun ja katseen kohteena – mutta on muistettava, että prinsessanukellakin voi leikkiä miten vain. Mielikuvitus voittaa ennakkoluulot, jos niin haluamme.
Robottinukke: Leikki on ihanan jännittävää, leikissä voi tehdä vaarallisilta tuntuvia asioita ja selvitä niistä voittajana. Tällaisissa leikeissä leluilla on voimia jota itseltä puuttuu. Poikien leikkien maailma ja hahmot ovat perinteisesti olleet tyttöjä ”kovempia”. Poikien kasvatuksessa vuosisatojen ajan on korostettu mieheksi kasvamista, fyysisyyttä ja sotilaallisia arvoja. Poikiin kohdistuu yhtä lailla ympäröivän maailman odotuksia ja ennakkoluuloja kuin tyttöihin, ja he etsivät samastumisen kohdetta leluistaan yhtä paljon kuin tytöt. Millaisen maailman nykyleluilla leikkivät lapset luovat tulevaisuudessa?
Klovni: Laatikosta pomppaava vieteriukko naurattaa viattomasti. Klovnin olemassaolon ainoa tarkoitus on hauskuuttaminen, hän on sukupuoleton ikuinen lapsi, joka jaksaa nauraa kyyneltenkin läpi.
3. Katudestaque: Hullu Hatuntekijä
“Mitä eroa on korpilla ja kirjoituspöydällä?” kysyi Hatuntekijä. “Hauskaa, minä pidän arvoituksista!” ajatteli Liisa ja yritti arvuutella. Tuloksetta, sillä pian Hatuntekijä oli jo vastannut kysymykseen uudella kysymyksellä niin, että Liisa oli jo aivan pyörällä päästään.
Kyseenalaistaminen ja leikiksi lyöminen vaativat luovaa hulluutta. Kun
kaikki säännöt heittää syrjään, voi tapahtua mitä vaan. Leikki on ennakkoluulottomuutta ja
rohkeutta, jopa anarkiaa.
Hullun Hatuntekijän hahmo sisältää arvuuttelijan lisäksi arvaamattomuuden symboliikkaa. Mm. Tarot –korteissa olevissa, ison arkanan 21 arkkityypeissä esiintyvät niin Taikuri, Piru, Guru, kuin itse Kuolemakin. Psykoanalyytikko Carl Gustav Jung on ehkä tunnetuin arkkityyppien ja kollektiivisen tietoisuuden tutkija, jonka mukaan ihmiskunnassa esiintyy kulttuurista ja historiallisesta aikakaudesta riippumatta tietyt, noin parikymmentä tunnistettavaa arkkihahmoa. Hullun Hatuntekijän hahmossa yhdistyy eri kulttuurien symbolisia hahmoja, sekä muutamakin arkkityyppi.
Hattu, hahmon tunnus, kuuluu sellaisenaan Taikurin lisäksi Voodoon Baron Samedille, joka vartioi elämän ja kuoleman rajaa, mutta asuu myös teiden risteyksissä, eli hän vartioi valintoja elämän poluilla. Hullu Hatuntekijä on arvaamaton, hän kyseenalaistaa normeja ja rikkoo rajoja jo olemuksellaan ja käytöksellään. Hänen esittämänsä arvoitukset antavat monia mahdollisuuksia valita vastauksia, eikä kysymyksiin ehkä löydy edes oikeaa tai väärää tietoa. Perinteinen Mestari-oppilas – suhde toimii usein juuri näin
Hatuntekijän asun pääväritys on musta yhdistettynä punaiseen ja kultaan. Nämä ovat afroamerikkalaisessa kuvastossa Exún, Eleguan, Legban, Njilan tai Pombojilan värit, ja länsimainen kulttuuri yhdistää ne usein kuninkaallisiin, mutta arvokkuuden lisäksi myös paheisiin tai pahuuteen. Hullu Hatuntekijä on pelottava siksi koska on arvokas mutta arvaamaton, eli hänellä on valtaa. Häntä ei voi kontrolloida. Hän leikittelee kysymällä, arvuuttelemalla ja kyseenalaistamalla normeja, moraalia ja valintoja, oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Tiukoista säännöistä irrottautuminen voi vapauttaa tai kahlita leikkijän mielen. Kaaoksesta luodaan aina jotain uutta. Hatuntekijän perässä seuraa ”Sanaleikki” – ala, jonka tanssijat arvuuttelevat sanojen ja kielen keinoin.
4. Ala: Sanaleikit – taas leikin, tekisi alan
Liisa oli hämillään, koska mikään ei tuntunut enää tutulta. Hän yritti rauhoittaa mieltään lausumalla ääneen tuttuja loruja, mutta sanat tulivat hänen suustaan aivan väärin ja väärässä järjestyksessä, lorut muuttuivat hassuiksi sanaleikeiksi. Sanat sekoittuivat ja saivat eri merkityksiä, niistä tuli anagrammeja, palindromeja ja kaikenlaisia ihmeellisiä väännöksiä.
Kaikella voi leikkiä, myös aineettomilla sanoilla. Sanaleikeissä korostuu konkretian ja abstraktion erilaisuus – sanotaanko tosissaan vai leikillään ja mitä lopulta tarkoitetaan? Lapsen ja aikuisen leikin eri näkyy selkeimmin sanaleikeissä ja muissa kielen ja kulttuurin sisäistämistä vaativissa leikeissä. Aikuinen ymmärtää ”toden” ja ”leikin” eron, pienelle lapselle eron ymmärtäminen on vaikeaa.
Leikkilorut tutustuttavat lapsen kieleen ja yhteisön kulttuuriin. Kieli sinänsä, asioiden nimeäminen sanoilla, on Huizingan mukaan kaksitasoista symbolista leikkiä: ”Jokaisen abstraktisen ilmauksen takana on metafora ja jokaisessa metaforassa sanaleikki. Näin ihminen luo sanoin toisen maailman (…)luonnon maailman rinnalle.”
Lapsen leikissä erotetaan useita kehitysvaiheita. Lapsi tutkii esineitä ja mukauttaa toimintansa esineen ominaisuuksiin ja käyttötarkoitukseen (Funktionaalinen leikki) sekä yhdistä kahta tai useampaa esinettä tai toimintoa (Funktionaalis- relationaalinen leikki). Vuoden ikäisellä lapsella alkaa esiintyä kuvitteellista leikkiä. Kuvitteellinen leikki kohdistuu ensin lapseen itseensä ja myöhemmin myös muihin (esimerkiksi teen juominen kuvittellisesti). Symbolinen leikki laajenee yhdestä teosta tekojen sarjaan. Teekutsut, joissa kaadetaan kuvitteellista teetä, otetaan kuvitteellista sokeria ja ollaan juovinaan teetä. Kehityksen myötä symbolisessa leikissä käytettävät esineet myös muuttuvat ”aidoista” objekteista mihin tahansa objekteihin. Esineen korvaaminen leikissä näyttää olevan merkkinä todellisesta symbolisaatiosta ja liittyvän varhaiseen kielen kehitykseen. Kuvitteellinen leikki näyttää liittyvän kielen ymmärtämiseen. On siis oltava sisällä kulttuurissa, jotta voi kyseenalaistaa sen säännöt. Abstrakti sana on konkreettisen esineen symboli.
Alan fantasian koristeissa sana SANALEIKKI on muuntunut moniksi erilaisiksi sanoiksi, anagrammeiksi. Yhdestä sanasta rönsyilee monta uutta merkitystä. Sanaleikkialan tanssijoilla on kruunut. Vasta kun osaamme leikkiä kielellä, hallitsemme kyseisen kielen. Voimaa ja toisaalta pahuutta kuvaavien punaisen ja mustan rinnalla on asuissa valkoista, joka yhdistetään länsimaisessa kulttuurissa hyvään. Sanoissa on voimaa niin hyvään kuin pahaan. Sanat luovat uusia maailmoja.
5. Mestre-Sala ja Porta-Bandeira (1. Lipunkantajapari)
6. Ala dos Passistas (Soolotanssijoiden ryhmä): Leikki antaa mielihyvää elämään
Lapset korostavat leikkiä leikkinä, iloisena ja välttämättömänä tekemisenä. Leikin muut päämäärät ovat sivutuotteita. Leikkiessä leikkijä kokee flow-kokemuksen, jossa leikin ulkopuoliset tekijät katoavat tietoisuudesta ja leikki tapahtuu kuin itsestään. Leikissä on kaikkivoipaisuuden tunne. Flow-kokemus on ihmistä energisoivaa. Saman flow-kokemuksen voi kokea tanssissa, musiikissa. Leikin ilo näky ihmisestä ja innostaa mukaan leikkiin.
Leikki syntyy tässä hetkessä kuten passistojen tanssi-improvisaatio. Leikin aika on juuri tässä ja nyt, eikä siihen tarvita leikkikaveria tai leluja. Leikissä voi löytää oman yksityisen maailman. Lapsella on usein omia lempileikkejä, joita lapsi leikkii mielellään aina uudestaan. Joskus lapset leikkivät kukin omaa lempileikkiään rinnakkain kuten passistat sambaavat kukin omalla tavallaan. Näissä leikeissä jokaisella on omat rinnakkaiset leikin maailmansa, joissa on omat säännöt.
7. Baterian Kuningatar ja Bateria: Herttakuningatar ja Pelikorttien armeija – Peli ja sen säännöt
“Nyt pelataan minun säännöilläni!” huudahti Herttakuningatar. “Joka ei leiki kuten MINÄ haluan, joutuu leikistä ulos!”.
Ihminen on sosiaalinen olento ja tarvitsee toisten seuraa, mutta yhdessä oleminen vaatii monenlaisia taitoja. Yhteisessä leikissä lapsi oppii toimimaan toisten kanssa. Yhteinen leikki on mahdollista vain kun leikissä on yhteiset säännöt. Peli on leikki, jossa on tarkat ennalta sovitut säännöt, joita kaikkien tulee noudattaa, jotta pelaaminen onnistuu. Kun leikitään jonkun muun säännöillä, leikki ei välttämättä ole aina hauskaa – mutta toisaalta hauskojen pelien pelaaminen olisi mahdotonta ilman yhteisiä sääntöjä.
Bateria ei soi, jos jokainen soittaa mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Jokainen soittaja soittaa tarkasti sovittua rytmikuviota. Kun jokainen toimii sovituilla säännöillä, syntyy kokonaisuus, joka on paljon enemmän kuin yksittäisen soittimen sointi. Yhteisissä leikeissä joku voi olla leikin johtaja, mutta, jotta leikki onnistuu on johtajan saatava toisten suostumus. Baterian seuraa johtajansa merkkejä, jotta yhteinen soitto onnistuisi.
Pelaaminen ja leikkiminen voivat näyttää hyödyttömiltä, epärationaalisilta toiminnoilta. Johan Huizinga nosti pelin ja leikin taiteellisen, ritualistisen ja luovan toiminnan perusimpulssiksi. Pelit ja kilpailut sekä rituaalit, myytit ja juhlat ovat aikuisten keskinäisiä leikkejä, kuten Huizinga korosti. Leikki ei ole jotakin varten vaan itsessään tärkeää toimintaa. Pelillisyys on leikillisyyden sisarkäsite (vrt. engl. ”playful”). Jos peli on määriteltävissä pelisääntöjen hallitsemaksi rakenteeksi, on pelaaminen toimintaa sääntöjen puitteissa, ympärillä, ja toisinaan myös niitä venyttäen/rikkoen Pelillisyyttä leimaa vapaaehtoinen antautuminen tilanteen leikillisten mahdollisuuksien tutkimiseen.
Peli on eräs leikkimisen tapa. Riippuu kulttuurista erotellaanko peli ja leikki selkeästi erilleen vai ei. Tämä näkyy esimerkiksi kielessä. Monissa kielissä leikkiä tarkoittava sana tarkoittaa myös peliä. Kuten esimerkiksi:
play (englanti), Spiel (Saksa), jogo (portugali), juego (espanja), игра (venäjä), jeu (ranska), 遊び (japani), παιχνίδι (kreikka)
Baterian fantasiat ovat kaikki koristeiltaan hieman toisistaan poikkeavia, ne muodostavat kokonaisuutena korttipakan. Jokaista maata (hertta, ruutu, risti ja pata) on yksi kortti jokaista numeroa ässästä 10:n.
8. Ääniauto ja melodiaosasto
9. Ala: Leikin maan voi rakentaa kuten itse haluaa
“Nyt määrään minä!”, ajatteli Liisa. Hän oli kyllästynyt pelaamaan toisten säännöillä, ja halusi nauttia seikkailustaan Leikin Ihmemaassa. “Nyt ensiksi minun täytyy päättää, mitä haluan leikkiä, ja koota oma Leikin Ihmemaani. Minun täytyy vain kerätä rakennuspalikat ja löytää puuttuvat palat palapeliin!”
Mikä tahansa voi olla lelu, rakenteluleikkeihin tiivistyy ihmisen halu hallita ympäristöään ja hahmottaa sitä luomansa järjestyksen kautta – kuten vaikkapa nähdä palapelistä muodostuva kuva. Leikki ei voi olla täydellistä kaaosta, arvaamattomuus väsyttää nopeasti.
Leikissä lapsi voi järjestää kokemuksiaan maailmasta. Lapsi voi myös työstää leikissä ylivoimaisen vaikeita kokemuksia itselleen sopivina paloina. Näin lapsi voi sopeutua ympäristön muutoksiin ja sopeuttaa omaa toimintaansa kulloiseenkin tilanteeseen. Leikissä on mahdollista myös kokeilla asioita aina uudelleen eri tavoin ja katsoa minne se johtaa. Leikissä voi rakentaa mahdollisia maailmoja arjen maailman rinnalle. Tämä ”mitäpä jos olisikin toisin..” –leikki on pohja aikuisen luovalle toiminnalle. Tämä mielen rakenteluleikki on kaiken uuden keksimisen, kulttuurimme muuttumisen lähtökohta. Jos emme osaisi rakentaa mahdollisia maailmoja mielessämme, niistä mikään ei voisi koskaan muuttua todelliseksi.
Ala on rakennettu leikkijälle sopivista paloista. Mielikuvituksen torni kohoaa korkealle pään yläpuolelle. Eri väriset ja malliset palat ja palikat yhdistyvät yllättävällä tavalla ajatusleikkien innoittamana.
10. Katudestaque: Kaalimato
“Kukas sinä olet?”, kysyi Kaalimato, poltellen vesipiippuaan. “En minä enää oikeastaan
enää edes muista, olen muuttanut muotoani niin monta kertaa ja tavannut niin
eriskummallisia tyyppejä täällä että olen ihan hämilläni”, vastasi Liisa. “No kuka sinä
sitten haluaisit olla?”, jatkoi Kaalimato.
Identiteetin löytäminen on jokaisen ihmisen perustarve. Leikissä omaa identiteettiä voi etsiä
vapaasti: Voi olla niin suuri tai pieni kuin haluaa, ja päättää itse kuka kulloinkin haluaa olla.
Jokainen leikkii omalla tavallaan.
Ihminen rakentaa elämänsä aikana identiteettejään eri tilanteisiin ja tarpeisiin käyttäen apunaan kielen, kulttuurin, historian ja hengellisen herkkyytensä resursseja. Vielä noin vuosisata sitten identiteetit olivat suhteellisen pysyviä. Nykypäivänä vuorovaikutuksen koko ajan lisääntyessä Stuart Hall on sitä mieltä, että identiteetit ovat jo niin pirstaleisia, ettei niitä oikeastaan ole enää olemassakaan kuin hetkellisinä ja tilapäisinä. Hallin mukaan identiteetti on kuin elämän aikana rakentuva heijastava mosaiikkikuvio, jonka pinta muuttuu ja muotoutuu joka hetki. Kaalimato kuvastaa hyvin tätä ajatusta alituisesta ajan mukana tapahtuvasta prosessista joka on äärimmilleen vietynä jopa metamorfoosi.
Filosofi Sara Heinämaa lisäsi identiteetin rakentamiseen käsitteen ”tyyli”. Hänen mukaan ihminen rakentaa ja muokkailee identiteettiään kuin omaa tyyliään. Heinämaata siteeraten identiteetillä voi leikitellä ja sitä voi vaihtaa halutessaan, sillä voi hämmentää, luoda mielikuvia, kuulua joukkoon tai erottautua. Sininen kaalimato tietää tämän, koska hänellä on eläessään niin monta erilaista roolia. Hän haastaa ihmisen kyseenalaistamaan ja leikittelemään ajatuksella ”kuka minä olen?” ja kysyykin takanaan tulevilta lapsilta ja nuorilta, ”kuka sinä haluat olla?”.
11. Ala Mirim (Lasten ja nuorten ala): Roolileikit
“Minä haluan olla iso”, sanoi Liisa. “Olen lopen kyllästynyt olemaan näin pieni, kaikki vain määräilevät minua”. Sitten kun olen iso, aikuinen, voin olla kuka haluan, eikä kukaan tule sanomaan mitään”.
Leikissä ollaan olevinaan. Leikissä voi vaihtaa roolia ja kokeilla millaista olisi olla joku toinen. Leikkijä on hyvin tietoinen siitä, että kyse ei ole todellisuudesta. Kuitenkin leikki voidaan ottaa hyvin vakavasti ja jotta leikin maailmaan pääsee todella sisälle, se täytyykin ottaa vakavasti. Näytelmissä , elokuvissa, performansseissa ollaan olevinaan jotakin muuta. Näyttelijät puhuvat usein siitä kuinka rooliin tulee päästä sisälle. Näyttelijä ei vain esitä jotakin näytelmän henkilöä vaan muuttuu näyttelemän henkilöksi. Ilman sitä näytelmä ei ole vakuuttava. Näitä aikuisten kulttuurin toimintoja nimitetään muuksi kuin leikiksi. Leikki on kuitenkin tämän ja muun taiteellisen ja luovan toiminnan perusimpulssi – myös aikuiset siis leikkivät! Näillä toiminnoilla saattaa joitakin ulkopuolisia päämääriä. Kuitenkin useimmille tällaisen taiteellisen toiminnan merkitys on itse taiteellisessa toiminnassa kuten leikin merkitys on leikissä itsessään.
Rooleja voi leikissä – toisin kuin arkielämässä – vaihtaa sujuvasti ja aina halutessaan. Lapset sosiaalistuvat leikissä ympäröivään maailmaan; sen tapoihin, kulttuuriin ja rooleihin. Lasten aikuisleikeissä tärkeänä osana on eri ammattien leikkiminen ja kuvittelu, lapset matkivat töissä käyviä vanhempiaan tai kuvittelevat omaa elämäänsä ”isoina”. Lasten karnevaalifantasiaan on valittu muutamia kaikista klassisimpia lasten leikkien toiveammatteja: Lääkäri/sairaanhoitaja, poliisi, palomies, kokki, rakennusmies ja merikapteeni. On huomattavaa, että vaikka monet näistä ammateista ovat ”miehisiä” jo nimensäkin puolesta, leikeissä ei aina tunneta sukupuoliroolien eroa ja roolin voi valita omien mieltymysten mukaan. Vanhan sanonnan mukaan: Leikki on lapsen työtä.
12. Baianat: Nuket – Leikkiä ja rituaalia
“Olisinpa taas pieni tyttö ja turvallisesti kotona!”, huokasi Liisa. “Täällä Leikin
Ihmemaassa on aivan liian hämmentävää – äsken olin pienen pieni ja nyt kasvoin
jättikokoiseksi. Ei elämä isonakaan ole erityisen kivaa.”
Nukke on ihmiskunnan vanhimpia leluja, ihminen pienoiskoossa. Nukke voi olla leikkijän
itsensä alter ego tai kokonaan eri persoona; mielikuvitusystävä. Nukessa on maagista
läsnäoloa, se muistuttaa leikkien ja rituaalien muinaisesta yhteydestä. Leikki, rituaalit ja
kulttuuri ovat syntyneet yhdessä eikä niitä voi aina edes erottaa toisistaan.
Pernambucon alueen karnevaalissa, Koillisessa Brasiliassa baianojen asu yhdistelee eurooppalaista, afrikkalaista ja intiaanien perinnettä. Kaikista näistä kolmesta perinteestä on tullut kiinteäksi osaksi itse asua Calungaksi kutsuttu nukke, joka on pukua myöten kantajansa miniatyyri. Niin kuin nimikin, joka tulee kimbundun lunga –sanasta, on calunganuken perinne tullut Brasiliaan Kongo-Angolan alueen orjien mukana. Nuken uskonnollinen merkitys kulkueessa on tuoda konkereettisesti esi-isät/äidit ja heidän Voimansa mukaan kulkueeseen nuken muodossa. Vähintään yksi Calunganukke on pakollinen osa maracatúkulkuetta.
Eurooppalaisille nukke on leikkiväline, lelu, jolla harjoitellaan perinteisesti äitinä olemista tai joka voi olla lapselle mielikuvitusystävä. Se voi esittää myös jotakin lapsen ihailemaa henkilöä, vaikka kuuluisaa laulajaa tai prinsessaa. Lapsen mielessä nukke voi olla elävä, aikuinen tietää, että nukke ei voi herätä eloon.
Nukkea käytetään myös laajalti uskonnollisissa rituaaleissa. Länsi-Afrikassa Akuaba-nukke konkretisoi naisen toiveen saada lapsi, ja sitä voidaan kantaa mukanakin. Juju- nuket niin ikään läntisessä Afrikassa, ovat maagisia voimia sisältäviä (alkup. ransk. jouet =lelu). Nuket voivat kertoa myös kauneusihanteista tai ulkonäön sosiaalisesta merkityksestä, kuten Barbiet, tai muuten länsimaalaiseen näköiset nuket, joita annetaan lahjaksi myös Afroamerikkalaiselle esiäidille, Yemanjálle tai Afrikkalaisille Mawulle, tai Mami Watalle. Mitä eksoottisemman näköinen nukke on, sitä arvokkaampi se on.
Amerikan intiaanit ovat myös valmistaneet nukkeja varsin samoihin tarkoituksiin kuin Afrikkalaisetkin. Erikoisuutena intiaanien perinteessä, että jotkut heimot ovat haudanneet erityisesti lapsia seuranaan kankaisia nukkeja (Rooman etnografisen museon kokoelmissa näitä on useita)
Nukkea on käytetty myös protestivälineenä. Kerrotaan, että Amerikkalaiset orjat, jotka usein hoitivat ja kasvattivat eurooppalaisten isäntiensä lapsia, tekivät tarkoituksella lapsille tummaihoisia, afrikkalaispiirteisiä räsynukkeja leluiksi eurooppalaisten vaaleiden posliininukkien sekaan..
Papagaion baianat kantavat tänä vuonna maracatú-baiana-asuja. Niiden rinkka sulkineen muistuttaa selkeimmin intiaaniperinteestä, päähine sekä puvun alusosat eurooppalaisesta tyylistä ja Chita-kankainen hame sekä koristelut afrobrasilialaisesta perinteestä Jokaiseen pukuun on tehty kantajansa mukainen Calunga kunnioittamaan niin Pernambucon karnevaaliperinnettä, esi-isien läsnäoloa kulkueessa kuin nukkea leluna ja maagisena esineenä.
13. Alegoriavaunu: Karnevaali – Leikkiä se vain on!
“Sinä olet nyt päässyt tavoitteeseesi, olet oppinut uskomaan kuusi mahdotonta asiaa jo ennen aamiaista. Sinusta on tullut Leikin Ihmemaan karnevaalien kuningatar, mutta tämä leikki kestää vain yhden päivän ajan. Muista nauttia siitä, ja säilytä tämä kultainen avain, jolla voit aina halutessasi avata Leikin Ihmemaan oven”, neuvoi Papukaija Liisaa.
Sambaväen karnevaalileikki peilaa meidän kaikkien inhimillisyyttä, mutta antaa myös mahdollisuuden heittäytyä olemaan aivan mitä ikinä haluamme – vaikka vain yhdeksi päiväksi! Karnevaalin peili kääntää kaiken nurin niskoin, ja naamion takana, fantasiaan pukeutuneena, saamme uuden identiteetin. Karnevaalia leikitään yhdessä, heittäytyen nauttimaan mielikuvituksen ja luovuuden hedelmistä.
Karnevaalin aikaan maailma on kääntynyt nurin niskoin, päälaelleen. Tavallista arkielämää rajoittavat kiellot ja hierarkia lakkaavat olemasta. Karnevaalillakin on omat sääntönsä. Jotta karnevaalista voi nauttia, on oltava yhteisössä toimivat parodioitavat säännöt ja rituaalit. Yksilön on tiedettävä millainen käytös on varmasti kiellettyä ja tunnettava normien valta kyetäkseen iloitsemaan sen rikkomisesta. Karnevalisointihetki on lyhyt ja se voi toistua vain kerran vuodessa, sillä ikuinen karnevaali ei toimi. Välillä on palattava arkeen, jotta karnevaalin maailma olisi nautittava.
Baianojen kädessä oleva Calunganukke on lelu, maaginen rituaaliesine ja se voidaan nähdä myös peilinä kantajansa kädessä. Semiootikko Juri Lotman on pohtinut peilin symboliikkaa tarkemmin. Tavallisessa tilanteessa on läsnä katsoja-subjekti ja katsottava-objekti. Kun katsojan ja katsottavan väliin asetetaan peili, se muuttaa suhteita. Osat vaihtuvat. Lotmanin mukaan myös visuaaliset symbolit ja symboliikka ovat luovuuden kannalta tärkeämpiä välineitä kuin pelkkä kirjoitettu teksti ja sanat.
Kun leikki tai leikkivälineet, tai niin kuin 11.6. Helsingissä karnevaali, nähdäänkin peilinä, arjen osat ja normaalin tilanteen suhteet muuttuvat. Karnevaali on vuosittain toistuva rituaali. Sen osat ovat katsojalle peilejä myös ajastamme ja ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen säännöistä. Tunnistamamme symboliikka, hahmot, leikit kyseenalaistavat suhdettamme niihin ja haastavat lähtemään risteyksestä toiselle polulle, muuttamaan vallitsevaa tilaa. Karnevaali kysyy meiltä leikitellen kerran vuodessa, keitä olemme ja keitä haluaisimme olla.
Papagaion Karnevaalialegorian destaquet ovat tuntemiamme karnevaalin symboleja jotka kuvaavat läpi kulkueen kulkevia laajempia teemoja symbolien muodossa.
Päädestaque: Papukaija, Papagaion symboli
Sambakoulu on meidän avaimemme Leikin Ihmemaahan. Papukaijan siipien alla siirrymme arjen maailmasta paikkaan, jossa kaikki on toisin. Samba on kaikille avoin leikki, jota leikitään yhdessä. Jokaiselle on siinä oma paikka.
Destaque: Liisa, “Rainha Momo”
Liisasta on seikkailunsa päätteeksi tullut Leikin Ihmemaan karnevaalin kuningatar. Riossa karnevaalin ajaksi kaupungin avain luovutetaan “väärälle kuninkaalle”, satunnaiselle kansalaiselle, josta näin tulee karnevaalin yksinvaltias. Momon valtakunnassa hauskanpito on pakollista! Karnevaalileikki kestää vain hetken ja sen jälkeen on palattava arkeen, mutta hetkeen on heittäydyttävä täysillä. Kukaan karnevaalikulkueeseen osallistuva ei ole arki-minässään mukana, vaan jokainen astuu johonkin rooliin ja on roolissaan jotain muuta kuin tavallisesti.
Destaquepari: Peilin takana kaikki on nurin päin (2 tanssijaa puvuissa, jotka ovat toistensa peilikuvat)
Peili on kuin karnevaalin ja leikin symboli. Se heijastaa kuvan näennäisesti tarkasti, mutta kuva on nurin päin. Leikki ja karnevaali peilaavat yhteiskuntaamme ja meitä itseämme. Mitä leikit, sellainen olet. Peilin avulla katsojan ja kohteen suhde muuttuu, ne alkavatkin katsoa toisiaan, objekti eli katsottava katoaa.
Vaunutanssijat: Karnevaalileikki (4 tanssijaa)
Karnevaaliperinne on tuhansia vuosia vanha, kaikkia mailman karnevaaleja yhdistää se, että karnevaalipäivänä on sallittua olla aivan kuka haluaa ja kätkeytyä arjelta naamioiden taakse. Karnevaalileikki on yhteinen asia, yhdessä luomme karnevaalin kaikille ja kutsumme koko kaupungin leikkimään kanssamme. Karnevaali on myös rituaali, se toistuu vuosittain ja toimii omilla anarkistisilla säännöillään, karnevaali katkaisee ja kyseenalaistaa arjen ja sen normit ja säännöt.
Leikki alkakoon!