2012

Enredo

Maapallolla on ollut arvioiden mukaan elämää jo yli 3,5 miljardia vuotta. Elämä on ajan kuluessa sopeutunut kaikkiin kuviteltavissa oleviin elinympäristöihin ja sopeutumisen seurauksena on syntynyt päätähuimaava lajien monimuotoisuus. Mitä erilaisimmat olennot ovat valloittaneet veden, maan ja ilman.

Elämä syntyi meressä, joka muinaisina aikoina oli planeettamme ainoa elinkelpoinen ympäristö. Salaperäisissä syvyyksissä elottomista kemiallisista yhdisteistä mystisesti muokkautui eläviä organismeja. Alkeelliset solut alkoivat kasvaa ja lisääntyä. 

Ajan kuluessa elämänmuodot monimutkaistuivat: Yksisoluisten rinnalle muodostui monisoluisia eliöitä, joista joillekin kehittyi liikuntakyky, aistit, hermosto, joista jotkut nousivat maalle, joista jotkut kehittivät lentotaidon, joista jotkut kiipesivät puihin ja jotkut laskeutuivat niistä muodostaen yhteiskuntia, kulttuurin ja lopulta luonnontieteet… 

Luonnossa elää edelleen lajeja, jotka ovat muuttuneet varsin vähän vuosimiljoonien ja –miljardien aikana, mutta toisaalta monet aikanaan runsaslukuiset lajit ovat kadonneet. Elämän historian aikana on tapahtunut monia lajien räjähdyksiä ja toisaalta valtavia sukupuuttoja. Tällä hetkellä näkemämme maailma on vain pieni osa koko suuresta tarinasta. 

Kaikki elollinen muodostaa suuren Elämän Puun, jossa on lukemattomia haaroja. Puun juuret ovat syvällä planeettamme varhaisessa historiassa, ja latvus versoo kaiken aikaa uusia oksia vanhojen kuihtuessa. Elämän tarinan juoni on sopeutuminen ja selviytyminen. Vahvimmat, sitkeimmät ja näppärimmät jäävät eloon, ja jatkavat näin perimää jälkipolville. Luonto valitsee voittajan isossa kilpailussa. 

Ihminen on planeettamme ainoa laji, joka on oppinut tutkimaan omaa alkuperäänsä ja muita lajeja. Hän on joutunut myös kohtaamaan oman asemansa yhtenä lajina muiden joukossa. Menneet maailmat ja muinaiset jo kadonneet sukulaiset ovat osa meitä nykyään eläviä olentoja. Kaikki elolliset, pienimmästä suurimpaan, istuvat saman valtavan Elämän Puun oksilla. 

Luonto esittelee uskomattomia värejä ja muotoja, mielikuvituksellisia olentoja. 

Elämä on kaunis.

Kulkuejärjestys

1. Comissão de Frente: DNA

DNA (deoksiribonukleiinihappo) on molekyyli, joka yhdistää kaikkea elollista. Jokaisen elävän olennon jokaisesta solusta voi lukea palasen suurta Elämän tarinaa. DNA:n välityksellä elämän salaisuus periytyy sukupolvesta toiseen, ja tarina saa uusia lukuja… 

2. Lipunkantajapari ja lipun suojelijat: Ensimmäinen solu ja Alkumeri

Mystinen hetki, jolloin tarinoista suurin alkoi. Alkumeren aallot suojelevat syntyvää ihmettä: ensimmäistä jakautuvaa solua. 

3. Abre-Alas: Lajien synty

Ensimmäiset elävät oliot olivat yksisoluisia bakteereita ja arkkieliöitä. Lajien määrä ja monimuotoisuus räjähtivät monisoluisten eliöiden kehittyessä. Elämän alkuvaiheet meren syvyyksissä olivat mielikuvituksellisten selkärangattomien kulta-aikaa. 

Merissä elää nykyäänkin muinaisia lajeja, jotka ovat muuttuneet vuosimiljoonien aikana varsin vähän. Monisoluisista eläimistä alkeellisimmilla – sienieläimillä – kaikki solut ovat samanlaisia ja eliöt voivat muuttaa muotoaan tarvittaessa. Kehittyneemmillä lajeilla, kuten piikkinahkaisten (Echinodermata:  mm. merisiilit, meritähdet) tai polttiaiseläinten (Cnidaria: mm. korallit, merivuokot, meduusat) pääjaksoon kuuluvilla eläimillä solut ovat erikoistuneempia. Ne ovat myös muodoltaan ja rakenteeltaan symmetrisiä. Joillekin lajeille kehittyi alkeellisia aisteja sekä yksinkertainen  ruuansulatuselimistö ja hermosto. Nilviäiset (mm. Mollusca-heimoon kuuluvat simpukat) ovat kehittäneet kyvyn liikkua omalla lihasvoimallaan, muut lajit joko kiinnittyvät pohjaan tai ajelehtivat virtausten mukana.

Destaquet kuvaavat eräitä varhaisimpia meriselkärangattomien lajeja alkeellisimmista kehittyneimpiin. Nämä kaikki lajit ovat noin 530 miljoonaa vuotta vanhoja.

Destaquet:

Bakteerit (Bacteria),Sienieläimet (Porifera), Korallit (Anthozoa), Merivuokot (Actiniaria), Meduusat (Schypozoa), Meritähdet (Asterozoa), Merisiilit (Echinozoa), Simpukat (Mollusca)

4. Baianat: Mustekalat (Coleoidea)

Nilviäisiin ja pääjalkaisiin (Cephalopoda) kuuluvat mustekalat edustavat selkärangattomien ehdotonta huippua. Mustekaloilla oli eläinkunnan ensimmäiset tarkkaan näkevät silmät, niille kehittyi myös sydän ja verenkierto sekä muita selkärangattomia huomattavasti suuremmat aivot. Äly, nopeus ja tarkka näkö tekivät mustekaloista jo muinaisina aikoina merten valtiaita, ja ne kasvoivat ennennäkemättömiin mittoihin. 

5. Destaquepari: Syvänmeren kala (Lophiiformes) ja Kultakala (Cypriniformes)

Elämän tarinan juoni on sopeutuminen: uusia lajeja syntyy uusien elinympäristöjen myötä. Kalojen valtakauden alkaessa noin 500 miljoonaa vuotta sitten elämää esiintyi jo kaikkialla vesielementissä, merten syvyyksistä rannikoille ja makean veden vesistöihin. Erilaisissa ympäristöissä elävät lajit saattavat poiketa toisistaan huimasti elintavoiltaan ja ulkonäöltään. Syvän meren pimeydessä elävällä onkijakalalla ja makean veden kultakalalla on yhteinen esi-isä, mutta evoluutio on vienyt niitä varsin erilaisiin suuntiin.

6. Lasten ala ja lipunkantajapari: Kalat (Osteichthyes) sekä lasten vauhdittaja Hai (Selachimorpha)

Kalat valloittivat meren ylivoimaisella uima- ja saalistustaidollaan. Kaloilla on suomupeite, uimiseen soveltuvat evät ja pyrstö, ne hengittävät kiduksilla ja niille kehittyi eliöistä ensimmäisenä selkäranka, leuka ja hampaat. Luukalojen (Osteichthyes) uskomattoman monimuotoinen heimo hallitsee vesielementtiä, ja ne ovat myös maalla elävien selkärankaisten esi-isiä. Rustokaloihin (Chondrichthyes) kuuluva hai suojelee parvena uiskentelevia pikkukaloja.

7. Destaquepari: Äyriäiset (Crustacea) ja Sammakkoeläimet (Amphibia)

Kun olosuhteet ilmakehässä muuttuivat elämälle suotuisemmiksi, nousivat ensimmäiset eläinlajit merestä maalle: Varsieväkaloista polveutuneet sammakkoeläimet sekä nilviäisten sukua olevat äyriäiset. Nelijalkaiset, keuhkoilla hengittävät, selkärankaiset sammakkoeläimet ovat monien maaeläinten esi-isiä. Monijalkaisista, kovakuorisista ja selkärangattomista äyriäisistä ovat polveutuneet mm. kaikki maalla ja ilmassa elävät hyönteiset.

8. Ala: Niveljalkaiset (Arthropoda)

Niveljalkaiset on eläinkunnan suurin pääjakso: siihen kuuluvat lajit muodostavat yli 80% maapallon eläimistöstä. Suurin osa lajeista on erilaisia hyönteisiä (Insecta), joita tunnetaan yli miljoona eri lajia. Selkärangattomiin kuuluville niveljalkaisille tyypillisiä piirteitä on jalkojen suuri määrä ja kova kuori – hyönteisillä jalkojen määrä on useimmiten 6-8, niillä on lisäksi monesta mikroskooppisesta silmästä koostuvat verkkosilmät sekä useilla lajeilla siivet. Kova kuori on estänyt lajien kehittymistä kookkaiksi, niinpä suurin osa niveljalkaisten lajeista on pienikokoisia.

9. Passistat: Perhoset (Lepidoptera)

Siipien ja lentotaidon kehityksen ajankohta on hämärän peitossa, mutta sen oletetaan olleen samanaikainen metsien ja kukkivien kasvien synnyn kanssa.  Hyönteisiin kuuluvien perhosten tunnusmerkkeihin kuuluvat suuret ja värikkäät siivet, joiden tehtävä lentokyvyn lisäksi on viestien välittäminen, suojaväritys tai vaikkapa parin houkutteleminen. Perhonen kehittyy muodonmuutoksen kautta: Toukasta koteloitumisvaiheen kautta loisteliaaksi yksilöksi.

10. Bateria: Torakat (Blattodea)

Torakat ovat urbaanilegendan mukaan hyönteisten ja koko eläinkunnan sitkeimpiä selviytyjiä: On sanottu, että kun ihminen katoaa maapallolta, torakat jäävät jäljelle. Tämä tarina ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta torakka on silti loistava esimerkki sopeutumisen äärimmäisestä voimasta. Torakat selviävät kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, syövät mitä vain ja kestävät vaikeitakin olosuhteita. Luonto valitsee voittajan isossa kilpailussa, monipuolisimmilla on kisassa hyvät mahdollisuudet.

11. Ääniauto ja melodiaosasto

12. Destaque: Matelijat (Reptilia)

Matelijat olivat ensimmäinen eläinryhmä, jossa oli selkeästi maalla elämiseen kehittyneitä lajeja. Matelijat ovat suomupintaisia, keuhkoilla hengittäviä selkärankaisia, jotka lisääntyvät munimalla. Selkärangan kehitys mahdollisti eläinten aikaisempaa suuremman koon. Muinaiset hirmuliskot kasvoivat paljon suuremmiksi kuin mikään nykyaikana elävä laji – mikä johtikin lopulta niiden sukupuuttoon, vain joidenkin pienempien lajien selviytyessä ja jatkaessa matelijoiden sukua. Elämän historian aikana jopa 90-99% koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon. Jokainen sukupuutto osaltaan muuttaa Elämän tarinan suuntaa.

13. Nuoret: Linnut (Aves)

Linnut ovat monimuotoisin maalla elävien selkärankaisten luokka, lajeja tunnetaan tuhansia. Linnut ovat nisäkkäiden tapaan tasalämpöisiä, niillä on erittäin pitkälle kehittyneet aistit, höyhenpeite ja ne lisääntyvät munimalla. Lintujen siivet ja lentokyky ovat kehittyneet itsenäisesti, erillään hyönteisten lentokyvyn evoluutiosta. Viime aikoina on löydetty entistä selkeämpiä todisteita lintujen esi-isistä; lajeja, jotka ovat selkeästi matelijoita mutta höyhenpeitteisiä ja mahdollisesti myös lentokykyisiä – eli linnut ovat dinosaurusten suvun ainoita elossa olevia jälkeläisiä.

14. Destaque: Kirahvi (Giraffidae)

Nisäkkäisiin ja sorkkaeläimiin (Artiodactyla) kuuluva kirahvi on selkärankaisista maanisäkkäistä korkein. Sopeutuminen on muovannut tämänkin erikoisen lajin: Pitkä kaula auttaa ylettymään puiden ylimmille oksille, missä kilpailua ravinnosta ei ole. Elämän tarinan jatkuessa nähdään, onko tämä erikoinen ja äärimmäisen erikoistunut laji tulevaisuudessakin elinvoimainen vai katoaako se elinympäristöjen muuttuessa.

15. Ala: Nisäkkäät (Mammalia)

Nisäkkäät ovat kehittyneet pienikokoisista therapsida-matelijoista n. 200 miljoonaa vuotta sitten. Elämän historiassa nisäkkäät ovat melko tuoreita tulokkaita,  mutta ne ovat menestyneet lyhyessä ajassa kaikkia muita lajiryhmiä paremmin. Nisäkkäät ovat älynsä ja fyysisen voimansa ansiosta kaikkialla luonnon ravintoketjujen huipulla, ja ne ovat levittäytyneet menestyksekkäästi kaikkiin elinympäristöihin. Nisäkkäistä suurin osa elää maalla. Nisäkkäät ovat tasalämpöisiä, ne synnyttävät eläviä poikasia, useimmilla on neljä jalkaa sekä karvapeite. Nisäkkäille ominainen piirre ovat pitkälle kehittyneet aivot, jotka ovat mahdollistaneet joidenkin lajien tietoisen ajattelun kehityksen. 

16. Ala: Kädelliset (Primates)

Kädelliset alkoivat kehittyä noin 65 miljoonaa vuotta sitten eräistä pienikokoisista hyönteissyöjänisäkkäistä. Suurin osa kädellisistä elää puissa, mikä vaatii tarkkaa näköä ja kolmiulotteista ympäristön hahmottamista sekä tarttumiskykyä. Kädellisille on ominaista tarttumiseen soveltuvat viisi sormea ja viisi varvasta sekä syvyysnäkö (binokulaarinen näkö). Suurin osa kädellislajeista on melko pieniä, mutta kaikille lajeille ominaista ovat kokoon nähden huomattavan suuret aivot, jotka ovat seurausta hitaasta kehityksestä munasolusta aikuiseksi.

17. Destaquepari: Suuret ihmisapinat (Hominidae)

Ihmisen läheisimpiä sukulaisia ovat suuret ihmisapinat kuten gorillat (Gorilla Gorilla). Suurten ihmisapinoiden perimästä jopa 97% on samanlaista kuin ihmisellä, vaikka lajit silti eroavat toisistaan merkittävästi. Ihmisen suku (Homo) syntyi Afrikassa noin kaksi miljoonaa vuotta sitten, kun nykyihmisen esi-isät eriytyivät omiksi lajeikseen muuttuneisiin elinympäristöihin sopeutumisen kautta. Nykyihminen ei tämänhetkisen käsityksen mukaan ole kehittynyt suoraan mistään tietystä apinalajista, vaan tästä elämän puun oksasta on löydetty monta varhaisempaa haaraa. Nykyihminen (Homo Sapiens) on ainoa tällä hetkellä elävä ihmislaji, sen rinnalla aikanaan eläneet sukulaislajit kuten neanderthalinihminen (Homo Neanderthalis) ovat kuolleet sukupuuttoon. Ihmisapinoiden käsien käyttö, pystyssä kävely, kehittynyt laumakäyttäytyminen ja myöhemmin työkalujen käyttö ovat sivilisaatiomme perusta.

18. Vaunu 2: Elämän puu

Ihminen on Elämän tarinan kertojaääni. Homo Sapiens on lajeista ainoa, jolle on kehittynyt tietoisuus hahmottaa ja tutkia ympäristöään.

Elämän puu on ihmisen ikiaikainen tapa hahmottaa maailmaa. Skandinaavien Yggdrasil, Kalevalan Suuri tammi, Raamatun Paratiisin elämän puu – tai luonnontieteen lajien eriytymistä kuvaava kaavio esittävät luonnon suurena elinvoimaisena puuna. Puulla on juuret ja lukematon määrä oksia, se on elävä kokonaisuus jossa oksia sekä versoo että kuihtuu. 

Ihminen on luontoa tutkiessaan ymmärtänyt olevansa vain yksi oksa suuressa Elämän puussa. Ihmisen äly antoi hänelle mahdollisuuden hallita muita lajeja, ja hän kuvitteli ymmärtävänsä luontoa kunnes löysi jotakin ennenkuulumatonta: Luita, jotka kuuluivat lajeille, joita ei enää ole olemassa. Nämä johtolangat veivät ihmisen elämän tarinan kadonneiden lukujen jäljille, ja näin hän kohtasi myös oman menneisyytensä. Menneet maailmat ja kadonneet lajit ovat osa suurta Elämän tarinaa, ne kertovat meille mistä olemme tulleet ja mihin ehkä olemme menossa.

Tarina jatkuu edelleen, mutta juonen suuntaa tai tapahtumien nopeutta ei tunneta. Tarinalla ei myöskään ole selkeää päämäärää – mutta edelleen pätee sääntö jonka mukaan sitkeimmät ja nokkelimmat selviytyvät. Elämän salaisuus on kätkettynä jokaiseen elävään olentoon, pienimmästä suurimpaan, ja se periytyy sukupolvelta toiselle, aina hieman muuttuen ja sopeutuen. Eläköön elämä!

Destaquet: 

Ihminen (Homo Sapiens)

Dinosaurukset (Dinosauria): Tyrannosaurus, Stegosaurus, Parasaurolophus, Triceratops Elämän Puu (2 tanssijaa)

Samba-enredo

Elämän Tarina
(Johanna Vehmas – Kaitsu Cavaquinho)

Alkumeri kuohuu 
Syvyyksissä ihme tapahtuu
Luo  voima mystinen
Elottomasta elollisen
Ensi henkäys miljoonien sukupolvien
Solu kasvaa, jakautuu
Lajit syntyy, sopeutuu
Olennot moninaiset muotoutuu
Salaisuus yhteinen
On kirjoitettu jokaiseen
Kätketty kaksoiskierteeseen

Elämän puu versoo ja haarautuu
Oksa kuihtuu, toinen vahvistuu
Kisassa paikasta vahvimman
Luonto valitsee voittajan

Nousee vedestä maalle
Pian siivilleen jo kohoaa
Uusin uteliain silmin katsoo maailmaa
Värein ja muodoin valloittaa
Mieli avartuu
Kädet oppivat uutta luomaan 
Ihminen 
Löytää ennenkuulumattoman
Omat juuret
Sukulaiset muinaiset 
Vihdoinkin hän tajuaa:
Olen itsekin osa luontoa!

Papagaio Kertoo
Elämän Tarinaa
Sukupolvesta toiseen
Periytyy samban DNA