2022
Aiheen valinnasta
”Jotta voi ymmärtää Brasiliaa, on ensin ymmärrettävä Amazoniaa”
Vuonna 2000 Papagaio esitteli Amazonian joet ja sademetsät suomalaiselle
karnevaaliyleisölle. Brasiliaa ja sen kulttuuria käsittelevät aiheet ovat karnevaaleillamme
edelleen harvinaisia, siksi halusin tuoda ikuisesti kiehtovan ja aina ajankohtaisen Amazonian
takaisin, mutta tällä kertaa sen alkuperäisten asukkaiden kosmologian, kielten ja tarinoiden
rikkauden kautta, tarujen maagisena vihreänä Eldoradona. Papagaion karnevaalikulkue
tutustuttaa meidät Amazonian kuuluisimpiin legendoihin ja tekee kunniaa Brasilian
alkuperäiskansoille, heidän moninaisille kielilleen ja kulttuureilleen.
Intiaanit (kuten he usein itsekin kutsuvat itseään), ovat Amazonian oikeita valtiaita. He ovat
oppineet elämään harmoniassa luonnon kanssa, kunnioittamaan metsän ja suuren joen
mahtia. Luonto kostaa, jos siitä ottaa enemmän kuin tarvitsee itse. Ihminen on vain pieni osa
luontoa, hänen tulee ymmärtää sen ikiaikaista viisautta ja ottaa oma paikkansa maailmassa.
Tarinat kertovat hyvän ja pahan taistelusta, josta syntyy universumin tasapaino, sekä
jokaisessa elävässä olennossa asuvasta hyvyyden voimasta, joka auttaa voittamaan pahuuden
vallan. Kaikkea ei ehkä vielä ole menetetty: Luonto on väkevä, se voi korjata itsensä, jos
jätämme sen rauhaan.
Älkäämme antako Yuruparin voittaa, keskittykäämme hyvään, suojelkaamme koko maailman
yhteistä kallisarvoista aarretta. Eläköön Amazonia!
Johanna Vehmas
Carnavalesca
Enredo
Aikojen alussa suuri Tupã loi maailman: Yön ja päivän, joen ja metsän. Koko universumin
keskipiste on Amazonia, pyhä maa, maailman ensimmäisten ihmisten koti. Ihmiset luotiin
maan tomusta ja joen kaloista, ja he saivat Tupãlta tehtäväkseen vaalia tätä aarteista
arvokkainta, elää harmoniassa luonnon kanssa ja oppia ymmärtämään sen salaisuuksia.
Ihminen on osa luontoa. Luonto ruokkii jokaisen, mutta kostaa, jos havittelee enempää kuin
oman osansa. Jos ottaa aivan liian paljon, järkyttää itse universumin tasapainoa, ja seuraukset
voivat olla katastrofaaliset.
Amazonian alkuperäiskansojen mukaan universumia pitää koossa Monã, hyvän ja pahan
välinen tasapaino. Valo ja pimeys vuorottelevat, hyvyys ja pahuus taistelevat ikuisesti, ja tästä
syntyy elämän kiertokulku. Tupã edustaa hyvyyden voimia, jotka luovat uutta ja saavat
elämän versomaan aina uudelleen. Alkuperäiskansojen mukaan kuolemakin on siirtymä
toiseen olomuotoon, osaksi luontoa ja sen katoamatonta energiaa. Luonto on pyhä, sillä kaikki
ennen meitä ollut, nykyinen ja meidän jälkeemme tuleva on siinä ikuisesti olemassa. Esi-isät
elävät keskuudessamme ja suojelevat tulevia sukupolvia jo kauan ennen niiden syntymää.
Jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä maailmassa.
Pahuus – Yurupari – ahnehtii, kadehtii, hävittää vihassaan kaiken kauneuden ja luomistyön.
Yurupari saapui koskemattomaan paratiisiin kalpean ulkopuolisen hahmossa, tuoden
mukanaan tauteja, tulta ja tuhoa. Amazonia ”löydettiin” satumaisten rikkauksien maana puoli
vuosituhatta sitten. Eurooppalaiset tunkeutuivat paratiisiin, ottaen röyhkeästi kaiken mitä
halusivat, ymmärtämättä rikkauksien todellista arvoa. Loputtomilta tuntuvat luonnonvarat
houkuttelevat paikalle onnenonkijoita, jotka edelleen tuhoavat peruuttamattomasti maailman
sykkivää sydäntä. Monet tarunhohtoisen Eldoradon etsijät menettivät henkensä
metsästäessään puhtaasta kullasta rakennettua kaupunkia viidakon uumenista. Mutta he
eivät ymmärtäneet, että Eldorado ei ole kultainen vaan vihreä!
Vihreä Eldorado ei ole vain uskomattomia, kaiken suojelumme ja vaalimisemme ansaitsevia
luonnonrikkauksia, vaan myös aineeton aarre. Amazonian kielet, kansat ja sivilisaatiot ovat
osa ihmiskunnan yhteistä henkistä perintöä. Metsän ja joen kansojen viisaus, tarut ja legendat
kuuluvat rikastuttamaan meidän kaikkien elämää ja mielikuvitusta. Annetaan mahdollisuus
erilaiselle, maagiselle todellisuudelle – annetaan lumotun Amazonian kutsua meidät
seikkailuun!
Amaru Mayu, Amazonas! Joki, joka on suuri kuin meri. Joki, joka on maailman äiti.
Kaikki vedet ovat syntyneet täällä, auringon ja kuun ikuisen rakkauden kyynelistä. Joen
täytettyään ne muodostivat meren, johon joki laskee, ja sen jälkeen kaikki maailman vesistöt.
Jokainen suuren joen varrella asuva kansa kutsuu sitä eri nimellä. Meille karaíboille
(valkoisille) se on Rio Amazonas – amatsonien joki.
Joki ravitsee sen varsien asukkaat, se yhdistää kylät toisiinsa, mutta se voi olla myös
petollinen ja pelottava. Joen kanssa täytyy osata elää, sitä pitää osata navigoida, kunnioittaa
sen voimaa ja sen taikavoimia. Amazonas on Iaran valtakunta, siellä leikkivät vaaleanpunaiset
delfiinit ja jossain kiemurtelee Boiúna, joka kauan sitten koversi jokien uomat paikoilleen.
Antakaa Jacin kyynelten virrata valtoimenaan, älkää padotko Pororocan voimaa!
Joen kätkee sisälleen metsä, joka antaa jokaiselle kaiken tarvittavan. Mutta jos metsästäjä ei
lähde saalistamaan puhtain sydämin, hän ei ehkä palaa enää kotiin. Metsän eläimiä suojelevat
maagiset olennot, joita myös ihmisen on menestyäkseen kunnioitettava. Jokainen puu on
lumottu, koska niissä elävät esi-isien henget. Hedelmät ovat itse Tupãn lahja, jotta ihmiset ja
eläimet saisivat ravintoa ja terveyttä niistä. On selvää, että ihmisellä ei ole oikeutta riistää tätä
kaikkea lyhytnäköisen ahneuden nimissä.
Tuli päästetään irti, ja kosminen tasapaino järkkyy armottomasti. Metsän asukkaat – niin
todelliset kuin yliluonnollisetkin – menettävät kotinsa ja joutuvat lähtemään pois juuriltaan.
Taudit riehuvat ja ahneus saa aikaan hirvittävää tuhoa, joka näyttää mahdottomalta korjata.
Kaadettu ja poltettu muinainen metsä ei enää kasva takaisin, samoin muisti, muistot ja
ikiaikainen viisaus häviävät, ellei niitä vaalita tässä nopeasti muuttuvassa ja köyhtyvässä
maailmassa. Perimätieto ja perinne katoavat metsän tuhkan mukana maailman tuuliin.
Mutta universumin kosminen tasapaino saattaa vielä kääntyä: Yuruparin synkän valtakauden
jälkeen Tupã saa jälleen yliotteen. Ikiaikainen luonto on ollut täällä jo kauan ennen meitä, ja
sen voima on mittaamaton. Luonto korjaa itsensä, jos jätämme sen rauhaan ja kunnioitamme sitä kuten meidän kuuluukin. Aikojen alussa ihmisille annettiin tehtävä, meidän on se
täytettävä, ennen kuin sekä luonto että oma elämämme on menetetty.
Vielä Amazonia kuulee Uirapurun laulun, joka tuo viestin paremmasta maailmasta ja uskosta
tulevaisuuteen. Vielä virtaavat mahtavan joen vedet ja metsä antaa hengen ja sielun koko
planeetallemme. Ja jos näin haluamme, metsä versoo uudelleen palaneesta maasta ja sen
asukkaat jatkavat elämäänsä. Tupã ja Yurupari jatkavat ikuista taisteluaan. Kumman puolella
olemme?
Kulkuejärjestys
- Comissão de Frente: Esi-isien rituaali
Pajé (destaque, joka osallistuu comissãon koreografiaan)
Jaguaarit
Muinainen rituaali käynnistää matkan lumottuun Amazoniaan, jossa legendat ja taruolennot
heräävät henkiin ja näyttävät meille vihreän Eldoradon todelliset rikkaudet. Pajé – shamaani –
vaipuu transsiin ja kutsuu jaguaarin hahmoisia esi-isiä johdattamaan ja suojelemaan
kulkijoita. Pajé hakee neuvoa ikiaikaiselta luonnolta ohjaamaan ihmisten elämää ja valintoja,
joista riippuu koko Amazonian – pyhän maan – tulevaisuus. - Porta-Bandeira ja Mestre-Sala: Jaci ja Guaraci
- Lipunkantajaparin suojelijat: Jacin kyyneleet
Kauan sitten ei ollut yötä, vain loputtomasti jatkuva päivä. Viimein aurinko – Guaraci – väsyi
ikiaikaiseen työhönsä vaeltaa taivaalla idästä länteen ja taas takaisin ja halusi levätä. Guaraci
nukahti, jolloin maailma joutui pimeyden ja pelon valtaan. Silloin Tupã loi kuun – Jacin –
valaisemaan maailmaa. Guaraci heräsi, näki kauniin Jacin ja he rakastuivat toisiinsa. Mutta
taivaalliset rakastavaiset eivät saa elää yhdessä, toisen tullessa esiin toisen on aina mentävä
pois. Vain lyhyen hetken ajan aamunkoitteessa ja auringonlaskussa he voivat tervehtiä
toisiaan, ennen kuin ikuinen kaipaus taas alkaa.
Joka yö Jaci itkee katkeria kyyneliä kaivatessaan rakastettuaan. Aikakausien kuluessa
kyynelistä on syntynyt suuri joki, joka on virrannut kauan ennen meitä, ja jatkaa
virtaamistaan sittenkin, kun meitä ei enää ole. - Abre-alas: Amaru Mayu – Amazonas
Pororoca (vaunutanssijat)
Vesien kohtaaminen: Rio Negro ja Rio Solimões (destaquepari)
Tupã (päädestaque)
Aikojen alussa maailma luotiin juuri täällä, Amazoniassa. Intiaanit olivat maailman
ensimmäiset asukkaat, suuri joki ja metsä koko universumin keskipiste. Jumalista suurin,
Tupã, loi tämän kaiken yltäkylläisyyden. Monã tasapainottaa hyvän ja pahan, valon ja
pimeyden. Kuka tätä kosmista tasapainoa järkyttää, sille Tupã kostaa ukkosellaan ja
salamoillaan.
Muinoin joen uomat koversi paikoilleen Boiúna, suuri kobra, jonka kiiltävä nahka heijastaa kuun valoa, ja jonka silmät hehkuvat tulta. Boiúnan tiedetään edelleen lymyilevän jossain syvyyksissä, missä vedet ovat tummimpia ja tuntemattomimpia. Vesien kohtaaminen synnyttää valtavan Amazonas-joen. Jacin kyyneleistä syntynyt kirkasvetinen ja kuohuva Rio Solimões ja hitaammin virtaava tummavetinen Rio Negro kulkevat rinnakkain sekoittumatta.
Jacin kyyneleet täyttävät myös meren, joka aina ajoittain työntää veden takaisin jokeen voimalla, jota ei löydy muualta maailmasta. Pororoca on vuorovesiaalto, jonka mahti tuntuu kaukana sisämaassa. Tämän yksinäisen aallon nouseminen voidaan laskea tarkkaan ja sitä keräännytään ihmettelemään joen rannoille kerran vuodessa.
Jokaisella kansalla on elämän joelle oma nimensä. Amaru Mayu, ”Käärme, maailman äiti”, kuten suurta jokea kutsuu sen varrella elävä Manaó-kansa. Amazonasiksi joen nimesivät eurooppalaiset paljon myöhemmin.
- Baianat: Iara Mãe-d’Água
Iara ”Vesien äiti”, Amazonasin merenneito – kaunis ja vaarallinen. Hänet voi nähdä
auringonlaskun aikaan istumassa keskellä kuohuvaa jokea. Hän kampaa pitkiä vihreitä
hiuksiaan ja laulaa viettelevästi. Lumouksen valtaan joutuvat miehet hukkuvat jokeen, jossa
Iara vie heidät ikuisiksi ajoiksi valtakuntaansa vesien syvyyksiin. Jotkut ovat Iaran
valtakunnasta palanneetkin, ja he kertovat uskomattomista rikkauksista lumotussa palatsissa,
jota joen kalat ja eläimet vartioivat. Rikkauksia ei voi tuoda mukanaan kauhean kirouksen
uhalla. Iaran lumouksesta voi parantua vain taitavimpien shamaanien avulla. - Destaque: Jaçanã
- Ala: Vitória-Régia
Legenda Amazonian jättilumpeen eli Vitória-Régian synnystä on kaunis ja surullinen: Jaçanã
oli intiaanineidoista kaunein. Valkoihoinen ja -hiuksinen sekä heimonsa palvoma nuori nainen
oli vihitty itsensä Tupãn morsiameksi, eikä hän saanut rakastua tavalliseen ihmiseen. Mutta
komea soturi vei hänen sydämensä, ja kielletty rakkaus koitui molempien tuhoksi. Jaçanã
heitettiin joen syvyyksiin, josta hän nousi valkoisena lumpeenkukkana, jonka kauneutta
kaikki voivat edelleen ihailla Amazonasin luonnossa. - Passistat: Ykamiabas
- Rainha de Bateria: Cunhã-Poranga
Jokea ylöspäin matkattaessa saavutaan Vihreiden kivien valtakuntaan, jota hallitsevat
itsenäiset ja hurjat naissoturit. Ykamiabas, ”he, jotka elävät ilman aviomiestä” asuvat
legendojen mukaan kullasta ja jalokivistä rakannetuissa kylissä, ja heillä on väkeviä
taikavoimia. Kerran vuodessa naissoturit kutsuvat juhliinsa miehiä läheisistä heimoista, ja
valitsevat heistä kumppaninsa yhdeksi illaksi. Valitut miehet saavat palkakseen Muiraquitãn,
maagisen amuletin, joka suojelee heitä loppuelämänsä ajan.
Soturiheimon kuningatar on Cunhã-Poranga, kaunein ja pelottomin kaikista, joka johdattaa
joukkonsa taisteluun ketä tahansa tähän paratiisiin tunkeutujaa vastaan. - Bateria: Boto Cor-de-Rosa
Amazonasin vaaleanpunainen delfiini tunnetaan legendojen mukaan tyylikkäänä viettelijänä.
Hän nousee joesta täydenkuun öinä ja ottaa komean miehen hahmon hurmatakseen kylän
kauneimman tytön. Ihmishahmoisen delfiinin tunnistaa hienosta valkoisesta puvusta, hän
peittää todellisen henkilöllisyytensä paljastavan delfiinin hengitysaukon leveälierisellä
hatulla. Hän on loistava tanssija, laulaa miellyttävästi ja osaa jopa soittaa mandoliinia. Kun
jokivarren kyliin syntyy isättömiä lapsia, tiedetään delfiinin olleen asialla.
Delfiini on Amazonasin kalastajien kunnioittama ystävä ja kalaonnen suojelija, sillä on
maagisia voimia ja siksi sen metsästäminen ja syöminen on joen rantojen asukkaille
ehdottomasti kiellettyä. - Ääniauto ja melodiaosasto (ei kuvita kulkuetta)
- Destaque: Macunaíma
Macunaíma on Amazonian alkuperäiskansojen supersankari, hänen urotöistään on kerrottu
loputtomia tarinoita sukupolvesta toiseen. Hän symboloi ihmisen ja luonnon täydellistä
harmoniaa, jollaisena haluamme nähdä myös intiaanit, Amazonian todelliset valtiaat.
Macunaíma syntyi Roraíma-vuoren laella, tuomittujen rakastavaisten kuun ja auringon
kohdatessa kerran auringonpimennyksen aikaan. Hänen tehtävänsä oli varjella pyhää vuorta
ja sen läheisyydessä kasvavaa maailman kaikkia hedelmiä kantavaa puuta. Mutta ihmiset
ahneuksissaan keräsivät puusta kaikki hedelmät ja katkoivat siitä oksat istuttaakseen ne
muualle. Pyhä puu kuoli, ja Macunaíma suree vuorellaan edelleen sen kohtaloa. Luonnon ja
ihmisen tasapaino on herkkä, ja sen järkyttämisestä seuraa karmea tulevaisuus. - Ala: Açaí ja Guaraná
Tupã hyvyydessään on antanut ihmisille ravinnoksi kaksi ihmeellistä energiakasvia, jotka
ovat saaneet alkunsa ukkosen voimasta. Metsä on loputtoman yltäkylläinen ja lumottu, se
tarjoaa meille kaiken, mitä tarvitsemme – kunhan ymmärrämme kunnioittaa luontoa, ja ottaa
siitä vain tarvitsemamme.
Guaraná syntyi legendan mukaan pienen pojan ilosta ja viattomuudesta, joita paha Yurupari
kadehti. Käärmeen hahmossa Yurupari onnistui puremaan poikaa, ja pian koko heimo suri
kuollutta lapsosta. Tupã antoi hänen silmistään kasvaa kauniin kasvin, joka tuottaa iloa ja
energiaa koko ihmiskunnalle. Guaraná-kasvi on kuin täynnä pieniä mustia silmiä, jotka
muistuttavat tästä tarinasta. Açaí sai alkunsa pienestä tyttösestä, joka urheasti pelasti
heimonsa nälänhädältä. Hän muuttui osaksi palmupuuta, johon Tupã antoi kasvaa
mehukkaita mustia marjoja, jotta kukaan ei enää näkisi nälkää. Açaí ja guaraná yhdistetäänkin
lapsiin, heidän viattomaan iloonsa ja puhtaaseen energiaan. - Lapsiryhmän esitanssija: Coaciaba
- Lasten ja nuorten ryhmä:
Pienet lapset: Saci-Pererê
Nuoret: Curupira
Lapset – curumim – ovat erityisen arvostettuja Amazonian alkuperäiskansojen tarinoissa. Heidän suojelijansa on Coaciaba, kolibri. Tämän kauniin linnun uskotaan pystyvän lentämään taivaaseen asti.
Saci-Pererê on tunnetuimpia brasilialaisia taruhahmoja, hän on vallaton mutta hyväntahtoinen metsän asukas. Saci on lapsi, jonka tunnistaa punaisesta piposta ja siitä, että hänellä on vain yksi jalka, mutta silti hän liikkuu ketterästi tekemässä kepposia. Hän saattaa näyttäytyä lehtiä pöllyttävänä tuulenpyörteenä tai olla jopa näkymätön. Jos Sacin saa kiinni ja napattua siltä maagisen punaisen hatun, siitä saa uskollisen palvelijan ja ystävän.
Curupira elää metsän syvyyksissä, hän on kasvien ja eläinten suojelija. Curupiran hiukset ovat tulta, ja hän on ovela eksyttämään metsästäjiä, joiden sydän ei ole puhdas, ja jotka ovat
lähteneet hakemaan saalista enemmän kuin oma tarve vaatii. Curupira osaa matkia eläinten kutsuja, ja hän houkuttelee perässään aina vain syvemmälle metsään. Curupiran jalkaterät ovat väärin päin, joten sen jälkiä seuraten joutuu aina vain pahemmin eksyksiin. Jos haluaa löytää kotiin retkiltään, on curupiralle aina muistettava antaa pieni lahja ennen metsään lähtemistä.
- Destaque: Mapinguarí
- Pikkuala: Panapanã
Pelottavin metsän asukeista on Mapinguarí, joka asuu metsän tutkimattomimmissa
syvyyksissä. Otuksen nähneet kertovat, että sillä on vain yksi silmä, valtava suu keskellä
vatsaa, turkki kuin jaguaarilla, kilpikonnan kilpi, vaikka eniten se muistuttaa suurikokoista
apinaa. Mapiguarí osaa matkia metsästäjien ääniä, ja liian syvälle metsään erehtynyt harhailija
saattaa joutua sen kitaan. Mapinguarí ei pidä tunkeilijoista, ja se tietää erityisen hyvin, kuka
on tullut metsään pahat mielessään. Nyt ulkopuolisten tunkeuduttua liian syvälle sen maille,
Mapinguarí nousee raivokkaasti puolustamaan kotiaan ja kutsuu muutkin yliluonnolliset
hahmot taisteluun Amazonian puolesta.
Intiaanit tietävät, että metsä on pyhä. Puiden rungoissa elää meitä ennen olleita, ja jokainen
perhonen – Panapanã – on esi-isän sielu. Perhonen näyttää hauraalta, mutta se lentää
pelottomasti korkealle. Menneet, nykyiset ja tulevat omistavat metsän yhdessä, ja ahneuden
voimia vastaan auttaa vain taistelu. - Destaque: Yurupari
- Ala: Karaíba
Yurupari on itse pahuuden voima, joka voi muuttaa muotoaan ja ottaa minkä tahansa
hahmon. Yurupari saa voimansa kateudesta, ahneudesta, riistosta ja vihasta. Universumin
herkkä tasapaino on järkkynyt, ja pahuus näyttää päässeen maailmassa niin vahvaksi, että sitä
on mahdotonta vastustaa, ja silmitön tuhovoima pyyhkii pois kaiken kauniin ja
mittaamattoman arvokkaan.
Karaíbat – valkoiset paholaiset – tulivat tänne jo satoja vuosia sitten, eikä mikään tunnu
edelleenkään estävän niiden pohjatonta ahneutta. Nämä Yuruparin kätyrit tulivat kaukaa,
Amazonian harmonisen maailman ulkopuolelta, he toivat mukanaan tulen, kulkutaudit ja
luonnon tuhoamisen ”edistyksen” ja oman taloudellisen hyötynsä nimissä. - Alegoria: Voima laulumme saa metsän versomaan
Uirapuru (lapsidestaque)
Caipora (vaunutanssijat)
Boitatá (päädestaque)
Mutta kaikki toivo ei ole menetetty. Tupã antaa aikanaan hyvyyden palata maailmaan, ja
karrelle palaneestakin maasta voi versoa uusi metsä, jos uskomme tähän uuteen maailmaan.
Uirapuru, lumottu lintu, laulaa jälleen toivosta ja paremmasta tulevaisuudesta. Ikuista
Amazoniaa saapuvat suojelemaan ahneuden liekeiltä hurjat caiporat, tulesta syntyneet
intiaanit, sekä mahtava tulikäärme Boitatá. Eläköön Amazonia!
Império do Papagaio 2022
Amazonia – Tarujen Vihreä Eldorado
(Tuomo Noppari – Kaj Askolin – Johanna Vehmas)
Olen intiaani
Oikea valtias tämän maan
Tarujen paratiisin
Maailman Tupã loi aikoinaan
Amaru Mayu Amazonas
Joen uomat kartalle piirtää
Boiúna, suuri kobra, tuli silmissään
Jaci ja Guaraci, rakkaus kiellettiin
Ikuisesti kaipaavat toisiaan
Kyyneleet vuolaina virtaa
Näin kerrotaan, syntyi vedet maailman
Oooo Iara lumoaa
Laulullaan pyörteet tanssimaan saa
Leikitellen kanssa delfiinien matkataan, ooo
Oooo Iara lumoaa
Laulullaan pyörteet tanssimaan saa
Luo soturien amazonien
Valtakuntaan Muiraquitãn
Liekit metsän roihuaa
Ahneus aarteet tuhoaa
Tuhkaksi muuttaa
Joet kuivattaa
Luonto koskematon katoaa
Kotini hävitetään
Juuriltain revitään
Viisaus muinainen esi-isien
On minun tehtäväni säilyttää
Maa meille kaiken antaa
Rauhaa, harmoniaa
Saamme luonnosta voimaa
Keskellä viidakon soi laulu Uirapurun
Meille toivon tuoden
Yhteinen aarteemme on
Pyhä maa tarujen vihreä Eldorado
Eläköön Amazonia!
Uuteen maailmaan kun vain uskotaan
Voima laulumme saa metsän versomaan
Vielä sykkiä saa sydän maailman
Sen Papagaion heimo kuulee kutsuvan