2019

Aihe ja johdanto

Aika on mysteereistä suurin. Se vaikuttaa meihin kaikkiin joka hetki – jokainen tuntee sen kulumisen omassa elämässään, vaikka ajan äärettömyyden ymmärtäminen on mahdotonta.

Välillä aika kiiruhtaa, välillä se matelee tuskastuttavan hitaasti. Kulkeeko aika pysähtymättä aina vain eteenpäin, vai kiertääkö se kehää? Mistä aika on alkanut, mihin se vie meitä, tuleeko sitä jostain lisää vai kuluuko se loppuun, kuin tiimalasissa tyhjiin valuva hiekka?

Aika on osa universumin rakennetta: Ikuinen kiertokulku ei pysähdy, ajan virta seuraa omia lakejaan. Aika on myös ihmisen keksintö: Aikojen alusta lähtien olemme halunneet ymmärtää ajan salaisuutta ja hallita sitä mittaamalla. Olemme luoneet tiedettä, mytologiaa, faktaa ja fiktiota ymmärtääksemme sitä, mitä emme voi ymmärtää. Me olemme täällä vain käymässä.

Kaikista aikakausista nykyajan ihmisen elämä on ajasta riippuvaisinta. Kello on orjuuttanut keksijänsä: Viisarit liikkuvat pysähtymättä, rattaat raksuttavat, minuutit ja sekunnit valuvat sormiemme läpi. Kuluuko aika vai kuluttaako se meidät loppuun? Ehtiikö eläessään elää laisinkaan? Mihin sinä käytät kallisarvoisen ja rajallisen aikasi?

Aikaa ei voi pysäyttää. Menneisyys on peruuttamattomasti takana ja tulevaisuus ei koskaan saavu. On vain tämä hetki. Kaikki aika on tässä ja nyt, ikuisuus mahtuu silmänräpäykseen –  tartu siis hetkeen, heittäydy karnevaalin aikaan!

Samba elää ja uudistuu, koska se syntyy joka vuosi uudelleen. On jälleen tullut aika lopettaa yksi kierros ja lähteä kohti uutta. On suuren juhlan aika – 30 vuotta historiaa, muistoja ja nostalgiaa kohtaavat näillä karnevaaleilla nykyhetken ja tulevaisuuden.

Tähän on tultu, tästä on hyvä jatkaa – Papagaio on kestänyt aikaa, ja aika on kohdellut meitä hyvin!

Enredo

Mistä aika on alkanut? Ehkä aikojen alussa sen sysäsi liikkeelle jokin suurempi voima, ehkä aika syntyi alkuräjähdyksessä yhdessä materian ja energian kanssa, kuten Einstein asian muotoilisi – vastaus jääköön suosiolla ikuisesti mysteeriksi. Mutta oli ajan alkuperä mikä tahansa, me jokainen voimme nähdä ja tuntea tämän näkymättömän voiman vaikutuksen. Aika johdattaa meitä läpi elämämme, tasaisesti ja pysähtymättä. Varmasti paljon tärkeämpää kuin aprikoida ajan alkuperää, on miettiä, mitä teemme ajalla, joka on meille annettu käyttöön – ymmärtää mistä olemme tulossa ja mihin haluamme olla matkalla.

Muinaisten kreikkalaisten kolme ajan käsitettä erottavat toisistaan jatkuvasti menneestä tulevaan etenevän ajan (Kronos), ikuisen luonnon kiertokulun (Aion) sekä täydellisen, jumalaisen hetken (Kairos). Nämä kolme aikaa ovat syntyneet yhdessä, ja ne sulautuvat yhteen universumiksi, jonka lait säätelevät meidänkin elämäämme.

Muinaisina aikoina, ihmiskunnan alkuhämärissä, maailmassa vallitsi tarinoiden mukaan ihmeellinen kulta-aika. Ihmiset elivät ikuisesti terveinä ja onnellisina loputtomassa yltäkylläisyydessä. Kulta-aika on visio täydellisestä maailmasta vailla huolia ja murheita tulevasta – paikka, jossa elämä ja aika ovat tasapainossa. Aika ei lopu, elämä jatkuu ikuisesti, ja ihminen voi saada kaiken, mitä haluaa täysin vaivaa näkemättä ja vaikeita valintoja tekemättä.

Kulta-aika on visio täydellisestä olotilasta, mutta se on joko kaukana menneisyydessä tai kaukana tulevaisuudessa – on valitettavan selvää, että tässä hetkessä se ei ole mahdollinen. Ihmiskunta kaipaa takaisin menetettyyn paratiisiin, joka saattaa ehkä joskus palata kun aikakausien sykli päättyy ja syntyy uusi kulta-aika. Mutta koska tämä tulee tapahtumaan, kukapa tietää. Ennen oli kaikki paremmin, tai kaikki muuttuu paremmaksi, sitten kun…!

Kulta-aikaa hallitsi Aika itse: mahtava titaani Kronos, taivaan ja maan jälkeläinen. Mutta kulta-aika loppui, paratiisi menetettiin ja Kronos kukistui. Siitä lähtien Kronos on joutunut kuljettamaan aikaa aina vain eteenpäin, kauemmas ja kauemmas menneestä. Jokainen aikakausi on ollut edellistä kurjempi, nykyajan ollessa pahin kaikista tähänastisista. Kulta-ajan päättyessä ihmiset myös menettivät kuolemattomuutensa, heidän aikansa muuttui rajalliseksi. Kronos kantaa nyt mukanaan viikatetta, jolla hän suorittaa sadonkorjuun, kun sen aika tulee.

Ajan kuluminen on aistittavissa luonnon toistuvissa rytmeissä. Päivän ja yön vaihtelu, Auringon ja Kuun kierto radoillaan, taivaankappaleiden liikkeet ja vuodenaikojen vaihtuminen antoivat ihmiselle varhaisimman tavan ymmärtää aikaa ja mitata sitä. Ikuinen kiertokulku antaa mahdollisuuden pilkkoa ajan virtaa päiviksi, kuukausiksi ja vuosiksi – sekä kirjata näitä muistiin tuleville sukupolville. Kalenterit mahdollistivat ajan hallinnan, suunnitelmien tekemisen ja toteuttamisen, mikä antoi mahdollisuuden sivilisaatioiden ja teknologian synnylle sekä historiankirjoitukselle.

Mutta itse ajan suureen kiertokulkuun ihminen ei pysty puuttumaan: Se on ollut olemassa kauan ennen meitä, ja tulee jatkumaan kauan senkin jälkeen, kun meitä ei enää ole. Olemme hyvin pieniä ajan äärettömyydessä. Aion on universumin ja jumalten ikuinen aika, joka ei tarvitse ihmistä itseään määrittelemään tai ymmärtämään. Aika on jumalallinen ja mystinen, moni kulttuuri näkee sen henkilöityneenä voimana, joka päättää ihmisen elämän kulusta, alusta ja loppumisesta. Ihminen on ajan armoilla.

Syklinen aika syntyy aina uudelleen jokaisessa uudessa päivässä, vuosien ja aikakausien loputtomassa kiertokulussa, valon ja pimeyden tanssissa. Ihminen on täällä vain käymässä, universumi jatkaa kiertoaan. Syklisessä ajassa kaikki olevainen on olemassa kaiken aikaa: Menneisyys ja tulevaisuus ovat osa nykyhetkeä, esi-isät ja tulevatkin sukupolvet ovat läsnä, kaikki kiertää kehää uudelleen ja uudelleen.

Angolan perinteen Tempo (Nganga Tempo, Malembe Tempo, Zaratempo, Kitembo) on aika, joka elää meissä ihmisissä, ja jota me jatkamme sukupolvesta toiseen – jatkumo, traditio, historia. Aika on orixá, mutta myös ihminen, koska se on ihmisen keksimä ja nimeämä. Tempo yhdistää menneisyyden ja nykyhetken, elämän ja kuoleman, tämän- ja tuonpuoleisen maailman. Tempo on liike, rytmit, säiden vaihtelu, loputon muutos. Kaikki pysyy ennallaan, vaikka maailma muuttuu – taivaan alla kaikki tapahtuu ajallaan, luonnollisesti ja kiirehtimättä. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Kronos on aika, jonka länsimainen ihminen on rakentanut omaksi kuvakseen: lineaarinen jatkumo, kronologia, syy-seuraussuhteet, laadittavat ja toteutuvat suunnitelmat. Kronos liikkuu menneestä tulevaan nykyhetken kautta, ikuisena edistyksen ja kehityksen virtana. Menneisyys on jo vanhentunut, suuntana on aina vain uljaampi tulevaisuus. Tätä aikaa pystyy ihminen mielestään hallitsemaan: Kun hallitsee menneisyyttä, voi päästä myös nykyhetken herraksi ja rakentaa tulevaisuudenkin itselle sopivaksi.

Ihminen onkin epätoivoisesti halunnut ajan valtiaaksi siitä lähtien, kun hän oppi sitä ensimmäisen kerran mittaamaan. Siitä lähtien olemme rakentaneet koko ajan tarkempia ja monimutkaisempia laitteita, jotka pilkkovat elämämme rajallista aikaa aina vain pienempiin palasiin. Hiekan valuminen ja auringon varjon hidas hiipiminen aurinkokellon pinnalla ei enää vauhdiltaan kiihtyvässä maailmassa riitä. Tarvitaan tunteja, minuutteja ja sekunteja – ja näitä raksuttamaan mitä ihmeellisempiä koneita pyörivine rattaineen.  

Mutta aika ei noin vain antaudukaan hallittavaksi: Kellon keksijästä tuli kellon orja. Ihminen keksi nerokkaan ja kauniin kellonkoneiston, mutta samalla tuli luoneeksi itselleen myös kiireen, stressin, tehokkuusajattelun ja tulostavoitteet. Nykyajan ihmisen aika on koneisto, jonka rattaat jauhavat aina vain nopeammin ja armottomammin. Ihminen on vaarassa joutua oman luomuksensa nielemäksi aivan kuten ”Nykyajan” Chaplin eksyi jättimäisen, tehokkuutta jauhavan koneen syövereihin. Ajasta on tullut vihollinen, joka kuluttaa meidät loppuun ennen kuin itse ehdimme kuluttaa aikamme.

Vaikka aikaa pystytäänkin mittaamaan nanosekunnin tarkkudella maailman tarkimmalla atomikellolla, aikaa ei silti tule yhtään enempää. Aika on rahaa, mutta sitä ei voi ostaa mistään lisää tuhlaamamme tilalle eikä varastaa. Aika on ainoa täysin tasapuolinen asia elämässä – jokaisella on vuorokaudessa samat 24 tuntia käytettävänään. Mihin sinä käytät oman aikasi?

Ehditkö elämäsi aikana elää lainkaan, vai juoksetko vain oravanpyörässä – ”sitku” on aikaa, sitten voisi ehkä harkita hetkeen tarttumista, ennen kuin on liian myöhäistä? Mutta entä jos aika loppuukin ensin? Koko ajan on pakko tietää, mitä kello on – mutta silti kukaan ei voi varmuudella tietää, paljonko aikaa on jäljellä. Menetettyä aikaa ei myöskään kannata murehtia, sillä mikään ei tuo sitä takaisin. Välillä aika lentää ohi huomaamatta, mutta välillä tuntuu kokonaan pysähtyvän. Ajan täydellinen pysäyttäminen on vanha haave: Voisipa olla vanhenematta, kunpa aikani ei loppuisi!

1500-luvulla Ponce de León aivan tosissaan etsi Nuoruuden lähdettä Etelä-Amerikan viidakoista, melkein sen löytäenkin. Kuka ikinä kylpee tässä vedessä, tulee säilyttämään ikuisesti nuoruuden ja terveyden! Samalla asialla olivat alkemistit, jotka kehittelivät ”viisasten kiveä”, joka mahdollistaisi himoitun ja kultaakin arvokkaamman nuoruuden eliksiirin valmistamisen. Dorian Greyn muotokuva vanheni miehen puolesta, Faust teki sopimuksen ikuisesta nuoruudesta itse Paholaisen kanssa. Mutta kaikki nämä yritykset epäonnistuivat tuhoisasti, sillä aikaa ei ole kukaan onnistunut huijaamaan edes yliluonnollisin keinoin.

Ihminen narsismissaan ei kestä ajatusta siitä, että aika kuluttaa meitä pysäyttämättömällä tavallaan. Peilikuva ei valehtele: ajan hammas nakertaa jokaista yhtä julmasti. Nykyajan ihminen turvautuu armottoman peilin edessä kosmetiikkaan, rohtoihin ja Botoxiin. Ikuisen elämän markkinat ovat täynnä mitä erilaisinta alkemiaa wellnessin, ihmelääkkeiden, kryogeniikan ja geneettisen muokkauksen maakareilta – ja kauppa käy!

Jos mennyttä ei voi muuttaa, ja aikaa ei voi pysäyttää – millainen sitten on tulevaisuus? Voiko sitä ennustaa ja voiko siihen vaikuttaa? Kautta ihmiskunnan historian profeetat ja ennustajaeukot ovat povanneet kristallipalloistaan tulevaisuutta, mutta tulevaisuuden ennustaminen voi olla vähemmänkin mystistä. Ajan jatkumossa mennyt, nykyinen ja tuleva ovat kaikki yhtä. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa valinnoilla, joita tehdään juuri nyt. Ajan henki antaa viitteitä tulevasta. Mutta ajan lopullinen suunta ja päämäärä pysyvät arvoituksena.

Ajassa matkustaminen on kiehtova ajatusleikki, joka on inspiroinut hyllymetreittäin tarinoita kaukaisista tulevaisuuden utopioista ja dystopioista tai mahdollisista vaihtoehtoisista todellisuuksista menneisyyden tapahtumia muuttamalla. Myös tiede herättelee mielikuvitusta suhteellisuusteorian maalailemalla ajalla, joka saattaa kulkea niin eteen- kuin taaksepäinkin, muuttaa suuntaa, hidastua ja nopeutua. Villeimpien fysiikan teorioiden mukaan aikamatkailu saattaisi olla joskus mahdollistakin – tosin sen vaatimukset ovat niin äärimmäiset, että ihmiskunta tuskin saa toimivaa aikakonetta rakennettua vielä pitkiin aikoihin. Mutta ei tarvitse olla Einstein ollakseen oman elämänsä aikamatkaaja: Me kaikki matkustamme entisestä kohti tulevaa, matkalaukussa omat muistomme ja historiamme. Elämän aikamatkalla itse matka on päämäärää tärkeämpi!

Aika ei ole vain meitä vastaan, se on myös puolellamme! Aika muuttaa kaiken, vaikka joskus muutokset ovat niin hitaita, että niitä tuskin huomaa. Näkymätön voima vie elämää eteenpäin, parantaa haavat ja näyttää asiat aina uudessa valossa. Ainoa varma asia epävarmassa maailmassa on muutos. Menneisyyteen ei voi palata, tulevaisuus ei ole vielä syntynyt – on vain tämä hetki, tässä ja nyt! Elämä on heittäytymistä varten, siis carpe diem!

On juhlan aika: Karnevaali tuo jälleen yhteen sambakoulun sukupolvet. Aika on kullannut muistot, ja tulevaisuus näyttää ikuisesti aina yhtä valoisalta, koska siihen sisältyvät kaikki visiot, unelmat ja mahdollisuudet. Aika pysähtyy, kun surdo lyö ensimmäisen kerran ja kulkueemme lähtee liikkeelle – siirrymme karnevaalin aikaan, jossa arjen voi pieneksi hetkeksi unohtaa. Ilman karnevaalin uutta luovaa voimaa ei Papagaiokaan syntyisi uudelleen loistoonsa joka vuosi.

Kairos – jumalainen onnellisen yhteensattuman hetki, täsmälleen oikea aika – on karnevaalien aikavyöhyke. Tälläisenä hetkenä 30 vuotta syntyi jotakin, mikä on osoittautunut aikaa kestäväksi ja muuttuvan maailman mukana kehittyneeksi yhteisöksi. Papagaio on kasvanut kukoistukseen, jollaista sen perustamisen aikaan ei olisi voinut kuvitellakaan, mikä on seurausta pitkäjännitteisestä työstä ja kaukokatseisuudesta, sekä sopeutumisesta alati muuttuvaan maailmaan. Aika on kohdellut meitä hyvin.

Yli ajan, katsoen tulevaisuuteen, juuret omassa vahvassa historiassa: Kun katsoo Papagaioa tänä upeana karnevaalipäivänä, voi luottaa että stadilaisen samban tulevaisuus on turvattu ainakin joksikin aikaa eteenpäin – ehkä jopa 30 seuraavaksi vuodeksi. Mutta millainen Papagaio tulee silloin olemaan, aika näyttää!

Epävarmassa maailmassa yksi asia on varmaa: Rakkaus sambaan elää ikuisesti.

Helsinki, 24.5.2019

Carnavalesca Johanna Vehmas

Kulkuejärjestys

1. Comissão de Frente: Kulta-aika ja Destaque: Kronos

Ihmiskunnan myyttinen muinainen kulta-aika ja sen hallitsija, ajan titaani Kronos.

Destaque osallistuu ajoittain comissãon koreografiaan.

2. 1. Lippupari: Aurinko ja kuu

3. Lipun suojelijat: Päivä ja yö

Taivaankappaleiden kierto radoillaan, valon ja pimeyden vaihtelu – elämän muuttumaton perusrytmi.

4. Abre-alas (1. vaunu): Syklinen aika

Luonnon ja universumin ikuinen aika, jonka kiertokulussa ihmisen elämä on vain mitätön silmänräpäys. Vuodenajat vaihtuvat, vuodet kuluvat, ja aika syntyy joka kierroksella aina uudelleen.

Päädestaque: Aion – Universumin ikuinen aika

Destaquet: Vuodenajat: Kevät, Kesä, Syksy, Talvi

5. Baianat: Orixá Tempo

Ihmiseksi tullut aika – Tempo, Malembê Tempo, Kitembo. Sukupolvet, joissa synnymme aina uudelleen, ajan jatkumo ja traditio meissä itsessämme.

Baiana-alalla on esitanssija, jonka fantasia poikkeaa baianaryhmän fantasiasta. Baianoiden koreografia kuvaa Tempon afrobrasilialaista rituaalia, esitanssija toimii tässä keskushahmona.

6. Destaquepari: Ajan rattaat

Ihminen halusi ymmärtää aikaa ja laittaa sen palvelemaan itseään, ja rakensi monimutkaisia mekaanisia koneita sitä mittaamaan.

7. Ala 1: Kellon orjat

Kun ihminen keksi kellon, hän keksi samalla myös kiireen ja stressin. Ajan herraksi pyrkijästä tuli keksintönsä orja.

8. Passistat: Kiire

Aikaa on annettu kaikille saman verran, eikä sitä saa mistään lisää. Kun aika ei riitä, syntyy kiire.

9. Bateria: Nykyaika

Aika on rahaa. Nykyajan ihminen on loputtomasti kasvavan tehokkuuden maailmassa vain pieni osa valtavaa, tuloksia jauhavaa konetta.

10. Ääniauto ja melodiaosasto

11. Destaque: Nuoruuden lähde

Ajan hammas kuluttaa jokaista, voisiko ajan pysäyttää? Myyttien mukaan Nuoruuden lähteessä kylpemällä voi saada ikuisen elämän.

12. Ala: Ikuinen nuoruus

Ihmelääkkeet voivat antaa illuusion ikuisesta nuoruudesta ja muuttumattomuudesta – mutta peili on narsistin pahin vihollinen, sillä se ei osaa valehdella.

13. Destaque: Ajan henki

Vaikka päämäärä on tuntematon, ajan henki antaa viitteitä tulevaisuuden suunnasta.

14. Lapset ja nuoret: Ennustajaeukot

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa nyt tekemillämme valinnoilla!

15. 2. Lippupari: Einstein ja Aika-avaruus

Aika voi tieteen maailmassa kulkea eri nopeuksilla tai vaikka taaksepäin. Universumin lait saavat pään pyörälle ja mielikuvituksen lentämään, todellisuus on fiktiotakin ihmeellisempää.

16. Ala 3: Aikamatkaajat

Elämän aikamatkalla päämäärää tärkeämpi on itse matka! Sambistan matkalaukussa on muistoja oman uran varrelta, ikimuistoisia karnevaaleja.

17. Destaque: Metamorfoosi

Aika on suuri muutoksen voima. Evoluutio ja muodonmuutokset tapahtuvat ajan myötä – joskus hitaana sopeutumisen prosessina, joskus silmänräpäyksessä.

18. Velha Guarda: Aika kultaa muistot

Muistot ovat osa meitä, ne tallettavat menneisyydestä tärkeimpiä hetkiä. Yhteisistä jaetuista muistoista syntyy historia.

19. Alegoria: Papagaion aikakone

Sambakoululla menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus ovat läsnä yhtä aikaa – juuret traditiossa, matkalla kohti tulevaa. Millainen sambakoulu on 30 vuoden kuluttua? Todennäköisesti melko samanlainen kuin nykyisinkin – tuskinpa meitä kuitenkaan korvataan sambaavilla roboteilla!

Destaquet: Papagaio 1989, Papagaio 2019, Papagaio 2049

Vaunutanssijat: Papukaijan valtakunta

Samba-enredo
Império do Papagaio 2019: Aika

(Johanna Vehmas – Kaitsu Cavaquinho – Tuomo Noppari)

Aika lentää!
Papukaija nousee siivilleen
Tänään suuri päivä koittaa
Kun ensi lyönti surdon kajahtaa
Karnevaali kellot pysäyttää
Ajan halki matkataan
30 vuotta nostalgiaa
Tehdään uutta historiaa
Mistä aika alkoi, minne meidät kuljettaa?
Voima näkymätön johdattaa
Entisestä kohti tulevaa
Tänne tultiin käymään vaan
Universumi jatkaa kiertoaan

Tanssii radoillaan aurinko ja kuu
Vuodenajat seuraa ikuisesti toisiaan
Vaikka maailma muuttuu
Taivaan alla kaikki tapahtuu aina ajallaan

Aika on kalleinta valuuttaa
Matelee tai karkuun kiiruhtaa
Hiekka valuu, rattaat jauhaa
Kello herransa orjuuttaa
Aika itse kuluuko laisinkaan
Vai meidätkö loppuun kuluttaa?
Nuoruus ikuinen on pelkkää unelmaa
Peilikuva kertoo aivan toista tarinaa
Täysin sydämin antaudu elämään
On hetki tää ainutlaatuinen
On yksinkertainen ajan salaisuus
Silmänräpäykseen mahtuu ikuisuus

Papagaio kestänyt on aikaa
Rakkaus elää ainiaan
Stadin samba kasvaa ja kukoistaa
Se syntyy joka vuosi uudestaan